Tyttö vai poika?

Olisi varmaankin pitänyt jossain vaiheessa alkaa pitää tukkimiehen kirjanpitoa ulkopuolisten sukupuoliveikkauksista lastamme koskien. Esimerkiksi reilu viikko sitten, kun olimme lähdössä siunauskappelilta, kysyi jonkun toisen hautajaisseurueen lapsi vanhemmiltaan onko meidän vauva tyttö vai poika. Isä vastasi hyvin varmana että poika – varmaankin koska lapsella oli musta smokki yllään. Aloin sitten pukea lapselle punaista takkia ja isä nopeasti korjasi eikun taitaakin kuule olla tyttö. Varmaan aika tasoihin ovat veikkaukset menneet, mutta jään usein miettimään millä perusteella joku on arvauksen tai olettamuksen tehnyt. Pari kolme kertaa olen kuullut, että luultiin tytöksi kun on niin söpö. Voi kyllä nämä poikalapsetkin ovat ihan mahottoman suloisia! Eikä vaaleanpunainen kypärämyssykään nyt kuitenkaan ole sama kuin pimppi, mutta ilmeisesti se antaa tyttöhälytyksen – vaikka sen päältä olisi juuri riisuttu sininen lakki, kuten kerran pankissa kävi.

Lapsen vaatteet on kavereilta saatuja, kirppareilta haalittuja, lahjoja ja muutama yksilö itse ihan uutena hankittu. Näistä aineksista saa mukavia sekamelskoja aikaan ja itselleni on tärkeämpää, että vaatteet sopivat kutakuinkin keskenään yhteen kuin että ne sopisivat juuri tuon lapsemme edustamalle sukupuolelle. Mekkoja, niitä ihania minun ja äitini vanhoja, en kuitenkaan ajatellut tälle lapselle pukea, vaan ne odottavat josko meille joskus tyttönenkin suotaisiin. Mutta kun lapsi itse osaa pukea ja valita vetimensä niin ei niitä mekkojakaan nyt telkien taakse aiota laittaa. Kaipa siinä vaiheessa tyylitietoiselta vanhemmalta vaaditaan joka tapauksessa kärsivällisyyttä ja heittäytymistä, kun lapsen valitsemat asut voivat olla mitä tahansa kalsarisupermiehen ja karvakorvaisen tylliprinsessan väliltä.