Tyylitaituri

Paita lapsella oli päällä ennestään aamun pukemisten jäljiltä, mutta housut, päähineen ja kengät hän valitsi itse päiväunien jälkeen ulos lähtiessään. Tyylitajua ei ainakaan puutu, sillä päässä on Coston lakki ja jaloissa Camperit, ja vakosamettisen lappuhaalarin olen osanut Berliinistä Mauerparkin kirpputorilta parilla eurolla. Kaikki vanhempien ehdottamat vaatteet eivät enää kelpaa, vaan lapsi vain pudistelee päätään, jos joku vaate ei ole mieluisa. Kuvittelin tämän vaiheen tulevan paljon myöhemmin. Mutta onneksi nuori mies hallitsee hyvän tyylin salat jo varhain.

Kuumaa kamaa

Viime viikon maanantaina aukesi Uimastadion. En ollut ensimmäisen joukossa kilpailemassa kuka ehtii hypätä ensimmäisenä altaaseen, sillä halusin mennä aikaisin töihin, mutta siitä hyvästä otin heti viimeisen velvollisuuden eli kello kahdentoista välituntivalvonnan jälkeen nokan kohti tämän kesäkauden ensimmäistä ulkouintia.

Alkuiltapäivästä liikenne altaassa oli ihan kohtuullista. Yrjiksen mammat ovat siirtyneet kesäkeitaallensa ja hyörivät vesijuoksuradalla kuin kuviokellujat sievissä ympyröissään näyttääkseen korkeintaan kahden juoksijan riveiltä.

Kaikki nuoret ja laihat auringonpalvelijat loistivat poissaolollaan ja katsomon penkeillä itseään grillasivat vain mahakkaat ja harmaantuneet herrasmiehet. Mitäpä siis siitä, jos ei itsekään ole siinä kuuluisassa kesäkunnossa. Talviturkkikaan ei pudonnut, vaan pakko on vielä turvautua johonkin viidakkoveistä järeämpään aseeseen.

Siinä kuitenkin altaan viertä kävellessä radiosta soi korvia huumaava ja lannetta liikuttava Hot stuff. Ei tosin ollut kovin kuuma olo noustuani lämpivästä vedestä hyisevään loppukevään ilmatilaan. Eikä ollut kovin kuuma olo seuraavassa episodissakaan.

Kuulen pesutilojen vessakoppiin työntekijän selvästi korottavan ääntään. Puheen seasta erottuvat sanat sauna ja korjaus. Ajattelen, että onneksi on sentään kaksi saunaa, joten toinen varmasti toimii. Ei muuta kuin suihkuun ja kyllä, sillä hetkellä, edelleen sen saman Hot stuffin säestämänä ulkoa pesutiloihin johtavia portaita kävelee alas nuori komea korjausmies työkalupakkinsa kanssa. Yritä siinä sitten jo kaiken näytettyäsi päättää peittääkö se säärissä villisti kasvava pöheikkö, selluliittinen takapuoli vai yhä jatkuvasta imetyksestä lörpähtäneet rinnat. Ja oikeastihan koko tilanne vain pysähtyi - kaikki kurttuiset mummot ja riippatissiset mammat ja muut elämän runtelemat jähmettyivät paikoilleen ja tuijottivat, kun korjausmies varmoin elkein eteni samalla heilauttaen vidalsassoonilla pestyä kiiltävää tukkaansa puolelta toiselle ja lopulta työn karheuttamalla kädellään pyyhkäisi tuuheat kiehkurat sivuun otsaltaan.

Kyllä oli ikimuistoinen uimastadikan avajaispäivä.

Aurinkoa päiväänne!

Elämä täynnä ekakertoja

Kärryyn meinasi lipsahtaa ostoslistan ulkopuolelta myös ketsuppia, kermaviiliä ja irtokarkkilaarista salmiakkikissoja.

Onnellisen opettajan paluu

Lapsen syntymästä on tänään kulunut vuosi ja kahdeksan kuukautta. Viime syksyn viikon sijaisuutta huomioimatta olin töissä viimeksi vuosi ja yksitoista kuukautta sitten, välissä kun oli pitkä (palkaton) kesäloma ja heti lukuvuoden alusta alkanut äitiysloma.

Viime viikolla menin töihin. Tuntuu kuin välissä ei olisi ollut päivääkään. Jännitti hypätä kyytiin näin loppuvaiheessa lukuvuotta, mutta uusien oppilaiden, kollegoiden ja ennalta vieraan kouluympäristön parissakin hommat alkoivat sujua kuin vanhalta tekijältä. Tätä aamua lukuun ottamatta olen joka aamu herännyt jo ennen kellonsoittoa odottaen innolla ja kutkuttavalla jännityksellä uutta koulupäivää.

Hyppään satulan selkään niin, että olen puoli kahdeksan maissa töissä, vaikka tunnit alkaisivat kymmeneltä. Näin ahkeroiden olen jo pari kertaa päässyt lähtemään kotiinkin heti tuntien loputtua puolenpäivän maissa. Ennen kotiinmenoa voi vaikka urheilla ja hoitaa asioita, tai kotona henkäistä pari tuntia omia puuhia tehden, kun päiväunille menoaan reippaasti iltapäivän puolelle myöhäistänyt lapsi vetelee sikeitä. Taisinpa tänään itsekin mennä unille...

Voisin väittää, että kokonaisuudessaan perheemme hyvinvointi on noussut aivan uusiin sfääreihin tämän töihinmenoni myötä. Koska onnistuin saamaan sijaisuuden vähän kuin tiskin alta hyvissä ajoin, ehti mies hakea hoitovapaata ja nauttii nyt ajasta lapsen kanssa. Perheen yhteistä aikaakin on runsaammin, sillä pääsen usein lähtemään jo reilusti ennen neljää töistä. Iltamenot ovat mielekkäämpiä, kun kummankaan ei tarvitse viettää koko päivää yksin lapsen kanssa ja lapsen kanssa vietettävä aika on oikeasti alusta loppuun suuri ilo, kun väliin mahtuu kaikenlaista muutakin.

Ensi maanantaina ajattelin huristella töiden jälkeen uimastadikalle. Jonain päivänä olisi kai syytä käydä ostamassa sopivat tavalliset rintsikat, ettei tarvitse mennä virttyneissä imetystopeissa töihin. Lapsen nukkuessa päiväunia saapuessani töistä on hyvä aika levittää kaavat ja kankaat lattialle ilman pikkuapurin sähläämistä. Pari hierontalahjakorttiakin olisi syytä käyttää ennen kesälomia, ja työkkärissäkin (pianhan se työttömyys taas alkaa) ehdin käydä virastoaikaan ilman lasta.

Tätä herkkua on nyt kuukausi luvassa. Sen jälkeen osat vaihtuvat taas muutamaksi viikoksi ennen miehen kesälomaa. Syksyllä onkin edessä aivan uudet kuviot, kun työni jatkuu elokuussa joulukuun loppuun asti ja mieskin palaa kesälomiltaan töihin neljäksi päiväksi viikossa. Kotonamme häärii silloin naapurin perheen lasten kanssa toivottavasti mukava ja innokas hoitaja, jollaisen oletamme saavamme tämän kuun aikana palkattua.

Reilun vuoden ehdin miettiä, miksi suotta kuvailen itseäni blogissa onnelliseksi opeksi, kun töitä ei löydy mistään ja olo on riittämätön enkä pysty tarjoamaan miehelle mahdollisuutta jäädä kotiin. Siellä se nyt killui ja säästyipä nyt ainakin siltä vaivannäöltä, että olisin muokannut kuvauksen uudestaan. Aivan kuten nuo edelleen ikkunoiden välissä jököttävät joulukynttelikötkin kannattaa vain pitää siellä, niin ovat varmasti esillä ennen viimeistä adventtia. Vai ottaisiko nyt kuitenkin tavoitteeksi ottaa ne pois ennen juhannusta, kun pääsiäiseen mennessä ja ennen vappua hieman epäonnistuivat...

Mutta vaikka töissä kuinka ihanaa onkin, taidan silti vähän enemmän odottaa viikonloppua kuin maanantaita. Ja nyt se on koittanut tämän viikon osalta, joten riemukasta viikonloppua itse kullekin!