Vaikka Helsinkihän on aina kaunis, mutta erityisen kaunis sieltä, mistä näkee kauas. Ja aina kaunis on myös kaksivuotiaamme, jota tällä ja ensi viikolla juhlitaan. Voi kunpa ehtisin noita pellavasuortuvia silittää enemmän, juosta useammin perässä pitkin pihoja. Ihailla naapuriin kasvavia taloja ja kitkeä laattojen välistä rikkaruohoa. Mutta runsaan työmäärän ja muutamien iltavelvollisuuksien vuoksi yhteinen aika on joinain päivinä jäänyt puoleen tuntiin. Hoidon alku on tuonut mukanaan jo useamman kuukauden poissa pysyneet yöheräilyt, tietenkin siihen aikaan kun itselleni on vaikeinta saada uudelleen unta, aamuneljän tietämillä. Tämä pulju jää siis hieman varhaiselle syylomalle ennalta määrittelemättömäksi ajaksi.
Suloinen syys saapukoon itse kukin syleiltäväksi.
