Joulumieltä!

Mieltä ovat lämmittäneet lukuisat tilaisuudet nukkua univelkoja pois ja jalkoja ovat lämmittäneet itselleni joululahjaksi hankkimani Arctipsin taivaalliset huopalapikkaat.

Rauhaisia jouluhetkiä itse kullekin!

Aarhus

Koko Tanskan vierailumme syy oli lapsen Aarhusissa asuva setä. Tuossa viehättävässä ja kompaktissa kaupungissa reilun kolmen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminasta vietimme kaksi yötä. Jumalaisia sandwicheja, viehko pikkutupa kotinamme, eläimiä lähimmässä leikkipuistossa, joulumyyjäisiä ja hieno taidekeskus Aros. Ulkomuotonsa vuoksi paikallismarketeista ostettuja ja erinomaisiksi havaittuja juomia, matkaolosuhteisiin sopivien harsovaippojen kuivatusta tikkailla, kirjojen tyhjentämistä hyllystä lattialle (ja matkalaukkuun) sekä lapsen loppumaton piiloleikki alakerran komerossa.

Matkan parasta antia oli ehdottomasti asua näissä paikallisten kodeissa, ihan erilaisissa kuin omamme. Tästäkin kodista olisin monta asiaa ottanut omaani, mutta jääkylmää kylpyhuonetta ei ole ikävä.

Junamatka kohti iltalentoa kävi lapsen perässä juosseelle miehelle ihan urheilusta ja juostiinpa tuo pyjama päällä vielä lentokentälläkin. Kuvitelmat lapsen nukahtamisesta kantoreppuun normaaliin uniaikaansa eivät toteutuneet, vaan riitti virtaa kunnes puoli tuntia myöhässä lähtenyt kone nousi ilmaan iltakymmeneltä Suomen aikaa. Olo on huojentunut erinomaisesti sujuneista lennoista, sillä keväällä lähdemme vuorostaan tapaamaan lapsen Japanissa asuvaa tätiä. On varmaan ihan turha kuvitella, että niin pitkät lennot sujuisivat vain nukkuen...

Lopuksi pieni tehtävä kaikille tanskaa taitamattomille. Leikkipuistossa oli myös niin kutsuttu silittelyalue, jonka sisäpuolella lapset saavat pitää eläimiä sylissä ja paijata niitä. Ensin on kuitenkin hyvä lukea säännöt.

Käännäpä minulle suomeksi tuo tekstinpätkä ja lupaan yllätyspalkinnon sille, joka saa minut kikattamaan kippurassa eniten ja pissimään housuun. Käännöksen voi rustata kommenttilootaan tai nakata sähköpostilla ruusukujan.onneli(at)gmail.com. Aikaa on pe 28.12. klo 23 asti!

Kööpenhamina

Edellisen kerran Kööpenhaminassa edessäni matkasi ylimääräinen lasti. Tällä kertaa tuo lasti kulki näppärästi selkäpuolella, kantorepussa tai pyöränistuimessa. Kuormapyörääkin päästiin testaamaan, mutta talvi yllätti Kööpenhaminan ja pyörän vaihteet jäätyivät. Sen verran ehdittiin kuitenkin testata, ettei kuormapyöräkuume ainakaan laantunut. Kööpenhamina on kyllä ihan ykköskaupunki pyöräilyyn. Täällä saa ympäri vuoden pyöräillessään aina vähän puolustautua liikenteessä, mutta Kööpenhaminassa pyöräilijät ovat ihan tasa-arvoisia peltilehmien kanssa.

Siitä on aikaa, kun on edellisen kerran ollut jouluaikaan reissussa. Lentolakon puitteissa on ylipäätään tullut matkustettua ulkomaille erittäin vähän viimeisen kolmen vuoden aikana. Tällainen kaupunkiloma oli kiva piristys tähän syksyyn. Alun perin emme olleet aikoneet olla Kööpenhaminassa kuin päivän, mutta erinäisten sattumusten kautta viivyimmekin kolme yötä, eikä haittaa yhtään!

Loftimme ikkunasta katsoimme toisena matkapäivänä, kuinka lumi oli satanut yöllä ja paikalliset (lukuisat) lapsiperheet olivat pulkkien kanssa ulkona jo aamukahdeksalta. Naapurusto myös pystytti ensimmäisen adventin kunniaksi pihalle ison valaistun kuusen. Modernista arkkitehtuurista huolimatta paikasta huokui hyvin kylämäinen yhteisöllisyys.

Tässäpä kuvakavalkadi kolmelta päivältä.

Vähän päälle yksivuotiaan sormiruokailijan kanssa hyviä ruokapaikkoja olivat Riz Raz, Laundromat ja eräs pieni italialainen ravintola kadulla, jonka nimeä en enää muista. Fjaelledparkissa oli paljon erilaisia leikkipuistoja, niistä paras Tårnlegeplads eli tornipuisto. Ja kulkeminen oli tosiaan helpointa pyörällä, lapsi joko istuimessa tai kuormapyörän kyydissä. Jo muutama vuosi sitten mies vihjaisi, että jos muutettaisiin tanskaan. Muistan istuneeni saunanlauteella ja miettiväni että missä voisin aloittaa kielikurssin. Onhan se ajatus edelleen ihan kutkuttava...

Pikkuisissa jouluissa

Koekeittiössä

Kaupassa syntyi mieliteko ostaa torttutaikinaa ja kotona jääkaapissa odotti eräistä pikkujouluista jäänyt meille ajautunut vajaa purkki appelsiinimarmelaadia. Olin kekseliäällä tuulella ja loihdin kaikkien blogikekkereiden (paitsi ei vaan silloin joskus vuonna 2009 ja 2010 saanut!) ykkösherkkua torttutaikinasta, siis torttumacaronseja. Olihan se kohoaminenkin tiedossa, mutta ihan näin härskiä lopputulosta en odottanut. Seuraavaksi pitää kokeilla joululasagnea, taatusti hyvää.

Kylmää vastaan

 

Nämä kuvat ovat roikkuneet inspiraatiokansiossani jo pari vuotta. Englantilainen entinen työkaverini asui melkein pari vuotta Kanadassa, sieltä nämä ihanat syksyiset ja talviset kuvat villapaitoineen. Samalta kaverilta aikanaan bongasin tämän Islannin mainosvideon. Kaikki tyynni tuovat hyvän mielen.