13 kk

Tasan kolmentoista kuukauden kuluttua tuhisemme unta uudessa kodissa. Tai jos ei ihan silloin olla saatu vielä asuntoa nukuttavaan kuntoon niin ainakin avaimet on kourassa.

Kodin inventaariota on tehty tässä vuoden mittaan ja monta pahvilaatikollista tavaraa odottaa uusia omistajiaan. Lisäksi tavoitteena olisi kuluttaa hiljalleen loppuun myös kuivamuonavarastot ja siihen on auttanut piparien leivonta ja niiden koristelu. Iänikuiset siirapit, tomusokerit ja koristerakeet ovat huvenneet hyvään tahtiin ja piparimuotitkin tuli laskettua – niitä on liikaa, mutta yhdestäkään en malta luopua.

Dinosaurusten valtaama Saksa, vähän erilainen Muumitalo, häpykarvallinen enkel ja glitterinen yksisarvinen. Urakasta selvitty kunnialla, vaikka perfektonistin ja kaksivuotiaan kohtaaminen piparinkoristelutantereella olisi voinut olla sotaisampikin.

Loma ruokkii luovuutta

Totaalinen loma. Ja sitä on vielä puolitoista viikkoa jäljellä. Mies tosin hilpaisee välissä töihin pariksi päiväksi. Pyhäpäivät tekevät hyvää, kun tulee vain oltua ja täydellinen joutenolo alkaa ruokkia luovuutta ja näinpä valmistuivat esimerkiksi kaksi sänkyä pikkaraisille lapsen viime vuonna joululahjaksi saamaan nukkekotiyksiöön. Vähän pakkausmateriaalia joululahjoista ja tilkkuja kangaskätköistä sekä askarteluliimaa ja ompelukone. Tällaiseen kaipaisin enemmän aikaa.

Työmäärä ei kuitenkaan onnekkaasti heinäkuun loppuun jatketun työsopimuksen vuoksi vähene ja kaikki vapaa-ajan viritykset doulauksineen, imetystietokursseineen, luottamustehtävineen ja tanssitunteineen vievät oman osansa. Kaipa tämä pyhä kolminaisuus – perhe, työ, vapaa-ajan omat jutut – on se, mikä luo jonkinlaista tasapainoa eloon. Perheen yhteistä talvilomaa ja sitä ensimmäistä palkallista opettajan kesälomaa odotellessa!

Taas toivotus hyvän joulun

Tänä vuonna joulua vietetään kaupungissa, mutta kävimme nauttimassa Fiskarsista hieman etukäteen. Joulumarkkinat, seimet ja muut jäivät välistä, kun keskityimme lähinnä syömiseen, nukkumiseen ja leikkipuistoulkoiluun. Sää oli surkea, mutta kuusi loi tunnelmaa senkin edestä ja kävipä kuitenkin pukkiparivaljakkokin ilostuttamassa. Ei varmaan enää huomenna tule lahjaa, joka voittaisi lapsen saaman kierrätetyn puisen paloauton.

Kaunista joulua itse kullekin joka kolkkaan!

Viikko sitten sunnuntaina

Lapsi heräsi ihan tavalliseen aikaan, siinä puoli kuuden jälkeen. Ensin koomaamista, kun lapsi hörppii maidot kainalossa pötkötellen ja sen jälkeen mies nousi seuraksi. Itse sain nukkua yli kahdeksaan. Puoli yhdeksän jälkeen lapsi kaipaa taas kainaloon ja nukahtaa pienen maitotujauksen jälkeen – kääntää kylkeään ja uinuu käteni päällä välillä pyörien. Tällaista ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. Olipa ihanaa saada nukkua toisen vieressä ilman että se on kirjaimellisesti itsessä kiinni.

Ennen kymmentä heräsimme varsin virkeinä, valmiit skippaamaan päiväunet. Mikä mahdollisuuksien tulva vyörähti yllemme! Kohdetta ei kuitenkaan ollut vaikea arpoa, sillä jo vuoden päivät auki ollut Lasten kaupunki Sederholmin talossa oli yhä katsastamatta. Aukioloajat eivät ole suosineet kotona päiväunensa nukkuvien lapsien perheitä, joten vierailu lasten omaan museoon on ollut kovin hankala järjestää. Lasten kaupungin päälle kävimme vielä laulamassa kauneimmat joululaulut siinä naapurissa, Tuomiokirkossa, lapsille ja perheille räätälöidysti. Väsymys ja siihen liittyvä kitinäkin iskivät vasta kotona. Tällaisiako ne päivät sitten joskus ovat, kun päiväunet ovat historiaa ja voi tehdä kaikenlaista ilman suuria rajoituksia?

Valoa kohti

Tavaraa rönsyilevässä sekaisessa kodissa, jossa asuu nopeakäänteinen parivuotias, ei ihan hirveästi tule mieleen laittaa kynttilöitä palamaan. Tänään kuitenkin perhepäikkäreiden jälkeen myöhäistä lounasta syödessämme ja valon vähetessä päätin kaivaa Kastehelmeni kaapista ja sytyttää niihin tuikut. Jo olemassa oleva kokoelma sai täydennystä Hakaniemen Sokoksen loppuunmyynnistä. Raanukin pitkän kesäloman jälkeen valtasi ruokapöydän pinta-alan ja ikkunoissa on kyntteliköt. Päädyinpä myös tukemaan yhden koulumme luokan leirikouluprojektia tilaamalla kuusen kotiinkuljetuksella ja vieläpä varsin edullisesti. Kahden kuusettoman joulun jälkeen on ihanaa saada taas kuusentuoksua kotiin. Joskin miehen suostumiselle ehtona oli, että kuusi muuttaa parvekkeelle ja että minä siivoan sen rojuvaraston ennen sitä. Viikko aikaa yhdellä kädellä hyytävän kylmällä parvekkeella suorittaa erinäisiä toimenpiteitä. Eiköhän se tästä.

Tämä pitkä viikonloppu tuli todella tarpeeseen, erityisesti tällainen ylimääräinen arkipyhä, jonka pyhitin pyjamassa lojumiseen ja olemiseen. Huomenna ehtii taas hössöttää.

Dagen efter

Tässä viisi vuotta ja yhden päivän vanha vaimo. Eilen illallinen Aito-ravintolassa Töölössä, leffa ja perinteinen snägäripotretti ja tänään pitkien yöunien jälkeen kaupungin paras brunssi Sandrossa. Vihkipäivämme jälkeisenä aamuna talsimme hervottomassa lumimyräkässä Fredan kodistamme saman kadun toisessa päässä sijaitsevaan Krullaan brunssille. Tänään oli kuivaa ja aurinko paistoi. Marraskuu oli aikanaan aika riski valinta vihkiajankohdaksi, mutta saimme kauniin kirpakan päivän ja ensilumen. Sen jälkeen on välillä ollut synkkää ja märkää, välillä valkoista, toisinaan tällaista kuivaa ja jopa aurinkoa.

Mitä tulee tuohon tyhjään hihaan miehen kainalossa. Olkapääni murtui neljä viikkoa sitten, kun kaaduin pyörällä äärimmäisen surkeissa olosuhteissa ja monen sattuman summana. Pari viikkoa makasin kotona sairaslomalla ja sitten lähdin käsi kantositeessä roikkuen töihin. Kantositeestä pääsin eroon tällä viikolla, mutta vielä menee viikkoja, että käsi tulee kuntoon. Aikomalleni tankotanssikurssille ei kuulemma ole asiaa ennen kuin ensi kesän jälkeen. Pyöräillä saan helmimaaliskuussa. Kaksi doulausta meni sivu suun tänä syksynä. Tammikuun lopussa, kun seuraavalla synnyttäjälläni on laskettu aika, pitäisi minusta olla siinäkin hommassa apua.

Monta asiaa meni uusiksi, mutta kalleimpani eli kyydissä istunut kaksivuotias selvisi säikähdyksellä ja kipuaa edelleenkin innokkaana laatikon kyytiin. Ja kuinka ihanasti hänkin on ymmärtänyt, että äitiä kätee jastuu, enkä aina voi auttaa tai vaikka riehua niin kuin hän toivoisi

Mainiota marraskuun loppua!

Palkintohylly

Loistava idea, paska toteutus.

Pari vuotta sitten joulun alla olin ihanaisen Elinan kutsumana pienissä pikkujouluissa Antti Asplundin liikkeessä. Koruja oli aseteltu valkoiseksi maalattuihin palkintopokaaleihin. Heti syttyi lamppu päässä. Ei ne sysirumat mutta hieman koomiset ja pikkiriikkisen myös tunnearvokkaat pikkupokaalit niin iso murheenkryyni olekaan kuin olin ajatellut.

Ja nyt parin vuoden jälkeen vihdoin tuumasta toimeen. Spraymaalia sain lainaan naapurista jo kesällä ja tuossa pari viikkoa sitten vihdoin vuorasin parvekkeen lattian sanomalehdillä ja aloin suihkia. Tuolla parvekkeella ne pari viikkoa hengasivat ja maalinkin jo palautin. Ei olisi kannattanut, toinen kierros olisi ollut tarpeen... Vähän jäi paljaaksi muutamat kohdat ja niiden sijaan sitten parvekelasissa onkin pieni ja nätti talvinen kestolumisade, kun ei tosiaan tullut mieleen suojata kuin lattia... Mutta ei siinä mitään, on ne nyt kuitenkin rutkasti hienommat kuin alkuperäisessä kuosissaan. Pienempi heltisi Vuoden kyläkoira -kilpailussa kolmannesta sijasta vuonna 1996 ja isompi on edesmenneen heposeni pysti samaiselta vuodelta. Onpahan nuo rakkaat eläimetkin esillä ja muistissa. Eikä nuo pienet virheet nyt niin kauhean kauas näy...

Pikku hiljaa alkavat nuo kirjahyllytkin saada sisälmyyksinsä näitä viimeisiä silauksia että voi jossain vaiheessa esitellä kokonaisuuden. Katsellaan, milloin taas saisi tauon muusta elämästä :)

Helsinki on hetken kaunis

Vaikka Helsinkihän on aina kaunis, mutta erityisen kaunis sieltä, mistä näkee kauas. Ja aina kaunis on myös kaksivuotiaamme, jota tällä ja ensi viikolla juhlitaan. Voi kunpa ehtisin noita pellavasuortuvia silittää enemmän, juosta useammin perässä pitkin pihoja. Ihailla naapuriin kasvavia taloja ja kitkeä laattojen välistä rikkaruohoa. Mutta runsaan työmäärän ja muutamien iltavelvollisuuksien vuoksi yhteinen aika on joinain päivinä jäänyt puoleen tuntiin. Hoidon alku on tuonut mukanaan jo useamman kuukauden poissa pysyneet yöheräilyt, tietenkin siihen aikaan kun itselleni on vaikeinta saada uudelleen unta, aamuneljän tietämillä. Tämä pulju jää siis hieman varhaiselle syylomalle ennalta määrittelemättömäksi ajaksi.

Suloinen syys saapukoon itse kukin syleiltäväksi.

Muuttokuorma

Sain muuttaa isompaan luokkahuoneeseen. Mukavaa monestakin syystä, mutta kaikki kirjapinot olivat tietenkin entisessä tilassa. Onneksi on tämä muuli, jolla kirjat kulkeutuivat näppärästi koulurakennuksesta toiseen, sateellakin. Pari keikkaa sai heittää ja lisäksi jelppiä vähän työkavereitakin.

 

 

Nyt sitten vain odotellaan, että kirjapinot katoavat pulpeteilta ensi viikolla, kun ne jaetaan oppilaille. Tästä se lähtee!

Loppusuven virtausjuhla

Tämänvuotinen festari ja meidän koluamista kuudesta (vai seitsemästä) häntäpäähän. Nick Cave pelasti lauantain ja sunnuntain kestäneen vierailumme, ja kyllä sitä Ebo Tayloria, Bat for Lashesia ja Kraftwerkiäkin mielellään katsoi ja kuunteli. Laimeita jälkifiiliksiä edelsi kuitenkin hyvä seura, makoisa muona ja kauniit elokuun illat sekä muistot männävuosilta. Ja se Nick Cave.

Papu-samikset.

 Lapsi löysi "leikkipaikan".

Tankkaustauolla, jonka jälkeen takamukseni alla ollut ja tuohon unohtunut istuinalusta pöllittiin viidessä minuutissa.

Flow glow.

Edes kerran vuodessa Helsinkikin tuntuu pyöräilykaupungilta. Ensi vuonna taidan kyllä saapua paikalle kyydillä.

Kuinkakohan kauan tuolla tulee ravattua? Massassa oli jo useampi keski-ikää nostava musadiggari ja mietin, että nouseeko keski-ikä vuosi vuodelta, vai putoaako kyydistä kävijöitä vanhemmasta päästä ja tulee lisää nuorista, kuinka monta vuotta vielä itse tulee mentyä. Vuonna 2007 olin todella vastahakoisesti lähdössä. Mies jo keväällä ehdotteli synttärilahjaksi lippuja (jotka silloin maksoivat ehkä 75€ kahdelta päivältä ja satasen kolmelta), mutta itseäni ei mitkään festarit napanneet. Koskaan yksilläkään festareilla käyneenä kuvittelin kuulopuheiden perusteella jotain mutaliejukenttiä, ördääjiä ja liian kovaa meteliä. Onneksi lähdin, Flowhan oli kaikkea muuta, kaupunkilaisen unelmafestarit. Muistan tosin kummastelleeni nunniksi ja valtaviin kasaripyjamahaalareihin ja tuttikoruihin sonnustautuviin ihmisiin ja lauantaina miehelle totesinkin, että festareiden kasvettua ei kävijöiden pukeutuminen enää pistä silmään, ei kukaan enää tulisi missään pyjamassa – ja samalla ohitsemme käveli parikymppinen nainen, jolla oli päällä tummansininen nallekuvioinen flanellipyjamahaalari... Kaikenlaista siis yhtä mahtuu Suvilahteen, mutta todellisten trendsettereiden liikkeitä ei vain välttämättä siitä joukosta ehdi bongata ;)

Sittemmin menetin myös rokkifestarineitsyyteni Ilosaaressa vuonna 2009, eikä sekään hullumpi kokemus ollut, kun majapaikkana toimi ystävän koti ihan Laulurinteen lähellä, mutta ei se mitenkään voi vetää vertoja sille, kun parin kilometrin päässä kotoa avautuu urbaani ja siisti festarialue, josta löytyy tarvittaessa vaikka sisävessojakin, ruoaksi voi ostaa muutakin kuin makkispekkiksiä ja kotona saa välittömästi tupakanhajuiset vaatteet pesuun. Sitä, miten paljon tästä kaikesta on valmis maksamaan, en tiedä. Joka vuosi nousevat hinnat hivuttavat hinnan jossain vaiheessa väkisinkin omalle budjetille liian korkeaksi.

Mielenkiintoista nähdä, tuleeko ensin vastaan ikä vai raha.

Vuodet vierivät

Kolme vuotta sitten alkoi rakennuspuuhat uudella tontilla. Entinen blogi sulkeutui yhden ajanjakson loppuessa, uusi aukesi toisen alkaessa. Sellaisella pieteetillä ja kirjoitusvauhdilla sitä edellistä hengentuotosta tuli tehtyä, että en ikinä uskoisi, että tätä nykyistä on tullut kirjoitettua melkein vuoden pidempään. Postauksia on kuitenkin varmasti kertynyt tälle tontille vähemmän kuin vanhalle lyhyemmässä ajassa. Juuri hyvä näin.

Ajankulu kirkastui eilen, kun Flowssa oli ripustettu myyntiin männävuosien t-paitoja ja kasseja, ja löytyipä pöydältä myös vuoden 2007 festaripinssi, meidän eka Flow! Juurihan se oli, mutta miten onkaan voinut mahtua niin paljon elämää tähän väliin.

Kolme vuotta sitten olin jännän äärellä, ensimmäinen lukuvuosi valmiina opettajana oli alkamassa. Jännittävää on nytkin, kun toimenkuvani puoleksi vuodeksi laajenee vähän muihinkin kuin omiin aineisiin. Erityisesti nyt otan opettamisen oppimisena!

Barbie @ Flow, part 2

Hieman pienemmällä Itämeri-lavalla esiintyi Sini Sabotage.

Aurinko on hellinyt festarivieraita.

Barbie @ Flow, part 1

Sillä taannoisella mökkireissulla tosiaan leikittiin niillä barbeilla. Aikuisten naisten barbileikeissä oltiin tietenkin Flow-festareilla. Koluttiin nurkat sopivaa lavastusta varten ja vaihdeltiin barbien vaatteita – eihän nyt kukaan tule festareille samoissa vaatteissa peräkkäisinä päivinä. Niistä asuista sitten jälkikäteen, nyt kuitenkin festaritunnelmia.

 Festarijärjestelyt vielä vähän vaiheessa.

Päälavalla esiintyi tuore indietapaus Riding on a Rainbow Pony.

Leikkauskohta

Olin juuri lähdössä kotiin ensimmäisen työpäivän jälkeen, kun mies soitti aikeestaan lähteä lapsen kanssa Pikkukoskelle uimaan. Poljin kotiin kirjaimellisesti hiki hatussa ja ihan kaikkialla muuallakin, ja erinäisen pakkaussäädön ja hattuetsintöjen jälkeen seurueemme lähti rullaamaan kautta Arabianrannan ja varjoisten metsäteiden kohti helsinkiläistä keidasta. Oli muuten ensimmäinen muttei viimeinen kerta. Vesi oli samanaikaisesti lempeän lämmintä ja vahvasti virkistävää ja suojaisia varjopaikkoja oli tarjolla. Ja vaikka miten onnellinen nykyisellä asuinsijainnilla onkaan, niin välillä iskee pienimutoinen kaupunginosakateus. Ei niillä esimerkiksi tuolla Arabianrannassa pöllömmät maisemat ole!

Siis duunipäivä ja fiilis kuin lomalla.

3.8.2013

Jos kotoa olisi löytynyt tekstiilitussi, olisi päivämäärän vielä voinut ympyröidä, mutta nyt paketoitiin hääparille täysin koskematon Kaunisteen vuoden 2013 kalenteripyyhe. Sitä saikin jo tovin metsästää tässä vaiheessa vuotta.

 

Edelleen hakusessa on vuoden 2011 pyyhe. Lapsen syntyessä sitä olisi vielä saanut Finnish Design Shopista, mutten raaskinut maksaa kuuden euron postikuluja yhdestä pyyhkeestä. No, olisi kannattanut. Nyt olisin valmis maksamaan paljon enemmän kuin se pyyhe silloin olisi ollut posteineen kustantanut, kunhan saisin edes käytetyn pyyhkeen. Jos jollain siis sattuisi olemaan vuoden 2011 kalenteripyyhe, niin minulle saa kernaasti tarjota. Ei ole väliä onko keltaiset vai vihreät kissat.