Muuttoon on vielä reilut yhdeksän kuukautta, mutta karsittavaa piisaa. Avattua rairuohosiemenpussia en tottavie halua muuttolaatikoihin pakata, joten pari kesää yrttikasvatteluja odottanut multasäkki auki ja siemeniä kylvämään. Sitten koko homman unohtaminen ja tipujen istuttaminen ylipitkään ruohoon. Onneksi tuli nuokin tipuset jokunen vuosi sitten Tiimarin alesta ostettua, mistäs moisia nyt kun kyseinen pulju meni konkkaan? Höyhenistä ja muista koristeista ei ainakaan ole pulaa. Olen niitä vuosien varrella irroitellut virpomaoksista ja vein kaikki kertyneen koristeet naapuruston askarteluiltapäivään. Ihanaa, ettei niitäkään tarvitse muuttaa uuteen kotiin. Vaan poissa ollessani oli käynyt muutama virpoja muhkean oksan kanssa ja nytkös niitä taas on sama määrä. Mutta pois ei tietenkään raaski käyttökelpoista materiaalia heittää.
Suklaamunia on mussutettu. On se vain niin ihmeellistä, miten aina kerran vuodessa munasta kuoriutuu uusi elämä. Kuolema on voitettu. Ikuinen aurinko on ylösnoussut!
