Päädyin niihin mustiin paksumpiin sukkahousuihin. Lapsukaisella oli smokki, jonka mies toi tuliaisena työmatkalta keväällä. Nyt pääsi James Bond -yöpuvuksi nimetty asu myös juhliin.
Vihdoin ukki on ihan oikeasti poissa, ei vain ajatuksistani. Narsistin sukulaisena ei ole ihan helppo olla, vaikka itse omilla elämäntavoillani ja valinnoillani en ole mitään jättipaskakasoja saanutkaan niskaan, mutta myötäkärsinyt kyllä sitten senkin edestä. Helpottunut ja kevyt mieli siis. Odotan jo innolla kesäistä mökkireissua Pohjois-Karjalaan, kun ei enää tarvitse pelätä onko paikan isäntä paikalla...
Harmillista vain, että ruokailun ja puheiden jälkeen jäi niin vähän aikaa vapaasti liikkua ja seurustella serkkujen kanssa, kun tuon pienen kanssa piti ehtiä uniajaksi kotiin ja vielä tietyllä kellonlyömällä, jolloin juna kulki. Olisihan sitä aurinkoisen päivän voinut muutenkin viettää kuin mustissa, mutta ohi on, vihdoin ja viimein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti