Terveisiä Savosta

VR:n huima tarjous vei meidät vapun alla Kuopioon sukuloimaan. Oli lupsakat kolme päivää serkkuni perheen luona ja mainiot junamatkat, etenkin kotiinpäin vappuaaton iltana, kun saimme riehua sydämemme kyllyydestä typötyhjässä leikkivaunussa ja levittäytyä perhehyttiin kamppeinemme. Saaristokaupunki helli meitä auringolla ja lämmöllä, saunoimme kaksin ensimmäistä kertaa sitten lapsen syntymän ja lapsella riitti hovinaurattajia ja leikittäjiä.

Marityttö henkeen ja vereen.

 

Lapsellakin matkustusmukavuus kohdillaan. Olin vähän kateellinen tuosta jalkapohjien paijailusta.

Kevään ensimmäiset leskenlehdet!

Komeat oli maisemat Kallaveelle. Ei enää näkynyt pilkkijöitä.

Vuoden huvipuistokiintiö taisi täyttyä. Pää ei kestä enää edes pientä keinuttelua.

Maailman ihanimmat ja pehmoisimmat jalkapohjat ja nököimmät varpaat!

 

Nälkä yllätti kalakukkoleipomon pihassa ja kaupungintalon (?) nurkilla. Mikäs siinä ulkoruokinnassa ollessa.

Tuleva veturinkuljettaja.

Maakuntamatkailu on varsin virkistävää. Sitä aina muistuttaa itselleen miten ja missä haluaa elää ja että muualla voi vain käydä. Sukulointi on mukavaa. Miten tärkeää onkaan jakaa erinäisiä sukua kuormittavia ja toisaalta myös rikastuttavia asioita. Miettiä, miten ne heijastuvat vielä tulevienkin polvien elämiin.