Muuttokuorma

Sain muuttaa isompaan luokkahuoneeseen. Mukavaa monestakin syystä, mutta kaikki kirjapinot olivat tietenkin entisessä tilassa. Onneksi on tämä muuli, jolla kirjat kulkeutuivat näppärästi koulurakennuksesta toiseen, sateellakin. Pari keikkaa sai heittää ja lisäksi jelppiä vähän työkavereitakin.

 

 

Nyt sitten vain odotellaan, että kirjapinot katoavat pulpeteilta ensi viikolla, kun ne jaetaan oppilaille. Tästä se lähtee!

Loppusuven virtausjuhla

Tämänvuotinen festari ja meidän koluamista kuudesta (vai seitsemästä) häntäpäähän. Nick Cave pelasti lauantain ja sunnuntain kestäneen vierailumme, ja kyllä sitä Ebo Tayloria, Bat for Lashesia ja Kraftwerkiäkin mielellään katsoi ja kuunteli. Laimeita jälkifiiliksiä edelsi kuitenkin hyvä seura, makoisa muona ja kauniit elokuun illat sekä muistot männävuosilta. Ja se Nick Cave.

Papu-samikset.

 Lapsi löysi "leikkipaikan".

Tankkaustauolla, jonka jälkeen takamukseni alla ollut ja tuohon unohtunut istuinalusta pöllittiin viidessä minuutissa.

Flow glow.

Edes kerran vuodessa Helsinkikin tuntuu pyöräilykaupungilta. Ensi vuonna taidan kyllä saapua paikalle kyydillä.

Kuinkakohan kauan tuolla tulee ravattua? Massassa oli jo useampi keski-ikää nostava musadiggari ja mietin, että nouseeko keski-ikä vuosi vuodelta, vai putoaako kyydistä kävijöitä vanhemmasta päästä ja tulee lisää nuorista, kuinka monta vuotta vielä itse tulee mentyä. Vuonna 2007 olin todella vastahakoisesti lähdössä. Mies jo keväällä ehdotteli synttärilahjaksi lippuja (jotka silloin maksoivat ehkä 75€ kahdelta päivältä ja satasen kolmelta), mutta itseäni ei mitkään festarit napanneet. Koskaan yksilläkään festareilla käyneenä kuvittelin kuulopuheiden perusteella jotain mutaliejukenttiä, ördääjiä ja liian kovaa meteliä. Onneksi lähdin, Flowhan oli kaikkea muuta, kaupunkilaisen unelmafestarit. Muistan tosin kummastelleeni nunniksi ja valtaviin kasaripyjamahaalareihin ja tuttikoruihin sonnustautuviin ihmisiin ja lauantaina miehelle totesinkin, että festareiden kasvettua ei kävijöiden pukeutuminen enää pistä silmään, ei kukaan enää tulisi missään pyjamassa – ja samalla ohitsemme käveli parikymppinen nainen, jolla oli päällä tummansininen nallekuvioinen flanellipyjamahaalari... Kaikenlaista siis yhtä mahtuu Suvilahteen, mutta todellisten trendsettereiden liikkeitä ei vain välttämättä siitä joukosta ehdi bongata ;)

Sittemmin menetin myös rokkifestarineitsyyteni Ilosaaressa vuonna 2009, eikä sekään hullumpi kokemus ollut, kun majapaikkana toimi ystävän koti ihan Laulurinteen lähellä, mutta ei se mitenkään voi vetää vertoja sille, kun parin kilometrin päässä kotoa avautuu urbaani ja siisti festarialue, josta löytyy tarvittaessa vaikka sisävessojakin, ruoaksi voi ostaa muutakin kuin makkispekkiksiä ja kotona saa välittömästi tupakanhajuiset vaatteet pesuun. Sitä, miten paljon tästä kaikesta on valmis maksamaan, en tiedä. Joka vuosi nousevat hinnat hivuttavat hinnan jossain vaiheessa väkisinkin omalle budjetille liian korkeaksi.

Mielenkiintoista nähdä, tuleeko ensin vastaan ikä vai raha.

Vuodet vierivät

Kolme vuotta sitten alkoi rakennuspuuhat uudella tontilla. Entinen blogi sulkeutui yhden ajanjakson loppuessa, uusi aukesi toisen alkaessa. Sellaisella pieteetillä ja kirjoitusvauhdilla sitä edellistä hengentuotosta tuli tehtyä, että en ikinä uskoisi, että tätä nykyistä on tullut kirjoitettua melkein vuoden pidempään. Postauksia on kuitenkin varmasti kertynyt tälle tontille vähemmän kuin vanhalle lyhyemmässä ajassa. Juuri hyvä näin.

Ajankulu kirkastui eilen, kun Flowssa oli ripustettu myyntiin männävuosien t-paitoja ja kasseja, ja löytyipä pöydältä myös vuoden 2007 festaripinssi, meidän eka Flow! Juurihan se oli, mutta miten onkaan voinut mahtua niin paljon elämää tähän väliin.

Kolme vuotta sitten olin jännän äärellä, ensimmäinen lukuvuosi valmiina opettajana oli alkamassa. Jännittävää on nytkin, kun toimenkuvani puoleksi vuodeksi laajenee vähän muihinkin kuin omiin aineisiin. Erityisesti nyt otan opettamisen oppimisena!

Barbie @ Flow, part 2

Hieman pienemmällä Itämeri-lavalla esiintyi Sini Sabotage.

Aurinko on hellinyt festarivieraita.

Barbie @ Flow, part 1

Sillä taannoisella mökkireissulla tosiaan leikittiin niillä barbeilla. Aikuisten naisten barbileikeissä oltiin tietenkin Flow-festareilla. Koluttiin nurkat sopivaa lavastusta varten ja vaihdeltiin barbien vaatteita – eihän nyt kukaan tule festareille samoissa vaatteissa peräkkäisinä päivinä. Niistä asuista sitten jälkikäteen, nyt kuitenkin festaritunnelmia.

 Festarijärjestelyt vielä vähän vaiheessa.

Päälavalla esiintyi tuore indietapaus Riding on a Rainbow Pony.

Leikkauskohta

Olin juuri lähdössä kotiin ensimmäisen työpäivän jälkeen, kun mies soitti aikeestaan lähteä lapsen kanssa Pikkukoskelle uimaan. Poljin kotiin kirjaimellisesti hiki hatussa ja ihan kaikkialla muuallakin, ja erinäisen pakkaussäädön ja hattuetsintöjen jälkeen seurueemme lähti rullaamaan kautta Arabianrannan ja varjoisten metsäteiden kohti helsinkiläistä keidasta. Oli muuten ensimmäinen muttei viimeinen kerta. Vesi oli samanaikaisesti lempeän lämmintä ja vahvasti virkistävää ja suojaisia varjopaikkoja oli tarjolla. Ja vaikka miten onnellinen nykyisellä asuinsijainnilla onkaan, niin välillä iskee pienimutoinen kaupunginosakateus. Ei niillä esimerkiksi tuolla Arabianrannassa pöllömmät maisemat ole!

Siis duunipäivä ja fiilis kuin lomalla.

3.8.2013

Jos kotoa olisi löytynyt tekstiilitussi, olisi päivämäärän vielä voinut ympyröidä, mutta nyt paketoitiin hääparille täysin koskematon Kaunisteen vuoden 2013 kalenteripyyhe. Sitä saikin jo tovin metsästää tässä vaiheessa vuotta.

 

Edelleen hakusessa on vuoden 2011 pyyhe. Lapsen syntyessä sitä olisi vielä saanut Finnish Design Shopista, mutten raaskinut maksaa kuuden euron postikuluja yhdestä pyyhkeestä. No, olisi kannattanut. Nyt olisin valmis maksamaan paljon enemmän kuin se pyyhe silloin olisi ollut posteineen kustantanut, kunhan saisin edes käytetyn pyyhkeen. Jos jollain siis sattuisi olemaan vuoden 2011 kalenteripyyhe, niin minulle saa kernaasti tarjota. Ei ole väliä onko keltaiset vai vihreät kissat.

Makea lahja

Sain hieman myöhäisen ystävänpäivälahjan viime viikolla. Suklaapikkuleipien teko oli tehty vähän liiankin helpoksi. Omasta takaa tarvitsin vain voin ja kananmunan, kaikki muu oli valmiina purnukoissa ja reseptikin kylkiäisenä. Osa kekseistä piiloutui jäähdyttyään viemisiksi vauvakylään, ja loppu todistusaineisto hävisi ennen kuin paparazzi ehti paikalle.