Olen ollut parina viikonloppuna Tampereella monessakin mielessä puhdistautumassa. Konkreettisin puhdistuminen on tapahtunut Pispalassa Rajaportin saunassa. Ensimmäisenä viikonloppuna osana kaverin kolmikymppisiä ja toisena viikonloppuna pyysin mukaani pari vuotta sitten tamperelaistuneen ystäväni. Olisi ehkä vihdoin syytä perehtyä näihin omien kotinurkkienkin yleisiin saunoihin. Etenkin, kun tuli ostettua parin vuoden päästä valmistuva asunto, jonka sauna muutetaan pyynnöstämme vaatehuoneeksi eikä taloyhtiön yhteistä saunaa ole.
Paljon kiinnostavia ja innostavia asioita on tapahtunut alkuvuodesta, ja aikaani ovat vieneet hyvin synnytysaiheiset jutut. Jos en muutamaan vuoteen saa virkaa tai edes pidempiä määräaikaisuuksia, alan vakavasti harkita alanvaihtoa. Aluksi kuitenkin saan nauttia synnytysjutuista sivutyönä, vapaaehtoisena, sillä olen nyt koulutettu doula! Ja minä, niin vahvasti ope-tyyppiä kuin olenkin, tunnen yhtäkkiä viehätystä myös muihin koulutukseni tarjoamiin tehtäviin kuten kääntämiseen, vaikka pidemmän päälle en niin yksinäistä ja itsenäistä työtä ehkä jaksaisi. Ammatillisesti ei siis lainkaan niin lannistunut olo kuin monesti viime vuoden aikana – huominen virkahaastattelukin hykerryttää mieltä, vaikka pelkäksi haastattelukokemuksen kartuttamiseksi jäisikin.
Kevätkin jo hiljakseen muistuttelee olemassaolostaan ja toivottavasti viimeistään viikon kuluttua Osakassa meitä hellisi jo päivittäin horroksesta herättelevä aurinko – joka ei kuitenkaan sulattaisi niitä siskon tilaamia Mignon-munia, joita toivon mukaan taas pian on kaupoissa. Viimeistään Japanin matkan jälkeen taas linjoilla, sayonara!
