perjantai 9. maaliskuuta 2012

Peruuttamatonta

EMMAn liukkaalla kivilattialla oli hyvä pakittaa. Kotonakaan ei pysäyttänyt enää mikään – paitsi tuolinjalat, seinä ja muut ikävät reitille asetetut esteet. Mutta onneksi voi aina viisarinomaisesti kääntyä ympäri ja lähteä pakittamaan toiseen suuntaan. Mikään ei lattialla enää ole turvassa. Näinkö nopeasti tämäkin hetki sitten saapui?







Hymyhelistin ja ihanan pullerot nakkisormet äidiltä perityt.

4 kommenttia:

  1. Voi juku, onko hän jo noin iso!

    Uskomatonta vauhtia kehitystä tapahtuu, ja niin se vain on että näin muiden vauvoja seuratessa sen näkee paljon selkeämmin kuin omasta aikoinaan!

    VastaaPoista
  2. Hanna: No kyllä, aika rientää nopeasti, haikeaa :´) Omaa kun katselee joka päivä niin kehityskin tulee vaivihkaa, muiden lapset tuntuvat ottavan hypäyksiä aina tapaamisten välissä ja kasvavat silmissä, niin se varmasti on.

    VastaaPoista
  3. Niin se muuttuu nopeasti... Ihanat pöksyt pikkumiehellä!!

    VastaaPoista
  4. Tuittu: Pelottavan nopeasti! Ja kiitos :) Oli aika sikahintaiset puoleen hintaankin (siis lyhyen aikaa mahtuvaksi lastenvaatteeksi), mutta aivan ihanat! Niin ihanat että raaskin ostaa eriväriset toivottavasti syksyllä sopivassa koossa.

    VastaaPoista