Kun oli lukuisia tunteja käyttänyt opetusnäytteeseen ja työhaastatteluun valmistautuen, pää hajoillut neljän seinän sisällä useamman päivän ajan ja h-hetken loppumetreillä lapsiparka alkanut huutaa pää punaisena hoitajansa seurassa, niin teki todella mieli heittää pyyhe kehään – tai tuohon tarjolla olleeseen naulakkoon, mikäli pyyhe olisi sattunut olemaan mukana.
Jäi unelmaduuni saamatta. Mutta kun pääsin lapseni luo, joka ahnaasti alkoi imeä rintaani, puristi sitä toisella kädellä, välillä keskeytti ja katsoi minua äiti ihanaa kun olet siinä, tarvitsen sinua -ilmeellä, ajattelin ettei parempaa työnantajaa voisi olla!
Kyllähän se vuoronvaihto miehen kanssa mukavaa olisi, mutta jos niin on tarkoitettu, pysyn enemmän kuin mielelläni tuon saman työnantajan palveluksessa vielä seuraavankin lukuvuoden.
Nyt on tämän turhanpäiväisen rutistuksen jäljiltä kyllä paukut erittäin vähissä. Jos vain saisi nukkua keskeytyksettä kellon ympäri...
Voi harmi, ei käynyt hyvä mäihä sullakaan töiden suhteen :( Mutta itsekin olen kyllä todennut, että on se vain ihanaa olla kotona oman kullanmurun kanssa. Ikävä olisi tullut töissä ollessa... Kyllä niitä unelmaduuneja vielä eteen sattuu, näin haluan ainakin uskoa :)
VastaaPoistatöitö ehtii tehdä myöhemminkin ja nyt suo tarvitaan ja kohta lapset on jo isoja..
VastaaPoistaHyvä päätös..
mukavaa sunnuntaita!
Voi ei... Mutta asiat menevät usein niin kuin on tarkoitettu. Nyt keskityt lapsoseen ja iloitset siitä, että pääset päivittäin näkemään hänen kehittymisensä.
VastaaPoistaVoi, voimia! Jotenkin tuo kuulostaa niin epäoikeudenmukaiselta!! Mutta aivan varmasti se virka aukeaa Sinulle jostain, kuulostat niin hyvältä opelta! Mukavaa kevättä! :)
VastaaPoistaKerttu
Suski: Ihanaahan se varmasti olisi, etenkin kun 1v-> on vielä ihan erilainen kuin tuo vauva. Mutta ihana se varmasti miehestäkin olisi olla kotona :) Eikä sitä tiedä vaikka jotain lukukauden tai jokusen kuukauden sijaisuutta olisi sitten tarjolla kesken vuottakin, mutta kun hoitovapaata pitää hakea 2kk etukäteen niin ei mies ehkä voisikaan kotiin jäädä ainakaan lyhyellä varoitusajalla ja hoitoon vain joksikin viikoiksi en kyllä haluaisi laittaa.
VastaaPoistaRiikka: Ehtiihän sitä, mutta olisi se kiva mahdollisimman pian päästä tienaamaan tasa-arvoisesti kollegojen kanssa ja se tarkoittaa viransaantia. Jos joutuu kauan tekemään sijaisuuksia (usein äitiysloma), niin ei koskaan saa kesäkuukausilta palkkaa mikä tarkoittaa että tienaa n. 6000 € vähemmän kuin saman työn tekevät kollegat :/ Ja tarvitseehan lapsi isääkin, ainakin meillä on isän ja lapsen kiintymyssuhde todella vahva enkä pidä omana yksinoikeutena jäädä kotiin, olisi mukava päästä jakamaan vanhemmuutta tasaisesti :) Sitä kun ei tiedä milloin (jos) suodaan toinen lapsi, siinä vaiheessa se kuitenkin lapsentahtisen imetyksen nimissä olen minä joka jää kotiin enkä kyllä välttämättä jaksasi kovin monta vuotta putkeen olla. Mutta mukavampaahan se on työttömänä olla kun on kotona hyvä syy kuin että olisi vain kotona pyörittelemässä peukaloita ja kävisi työkkärin puuduttavilla kursseilla :)
Nina: Niin, sitähän itsekin aina toitotan että palaset kyllä loksahtaa paikalleen ja kaikella tarkoituksensa, mutta vähäksi aikaa sitä jää aina märehtimään. Nyt on joka tapauksessa huojentunut olo että tuo koitos on ohi ja tuntuu kuin olisi loma ;D
Kerttu: Niinhän se on, varsinkin kun tuollaista määräaikaisuutta ei ehkä edes tarvitsisi virallisesti laittaa auki, olisivat vaan suoraan palkanneet sen yhden. Pitää vaan ottaa hyvänä kokemuksena se haastattelu, pakkohan niihinkin on rutinoitua :) Ja kiitos, uskon kyllä että jos vain saan jalkaani ovenväliin ja näytän osaamiseni niin ei haluta enää luopua ;) Paitsi entinen työpaikkani, jossa jouduin taistelemaan oikeuksistani liittyen raskauteen, äitiyslomaan ja työsuhteen jatkamiseen enkä sen takia ehkä ole rehtorin suuressa suosiossa vaikka kollegat ja oppilaat kaipaamaan jäivätkin ja minä heitä! Kaunista kevättä sinullekin!
No voihan höh! Uskotaan silti, että se oikea paikka vielä löytyy.
VastaaPoistaMeidän koulussa muuten kävi aika oudostikin nykymaailman menoon suhteuttaen, että viime vuonna kielenmaikan virkaan ei otettu talon sisällä kaksi vuotta tehtävää hoitanutta pätevää ja nuorehkoa ihmistä, vaan viranhaun kautta uusi, ilmeisesti "paremmaksi" tai pätevämmäksi haastattelussa todettu. Tällainenkin siis voi vielä olla mahdollista, vaikka varmaankin hyvin epätodennäköistä.
- Tsemppiä ja valoisaa kevättä!
Sylvi: Ohhoh! No kiva tietää että noinkin voi käydä eli paras kai aina pistää parastaan noissa hakutilanteissa. Valoa teidänkin kevääseen, toivottavasti se tuo mukanaan vain hyvää!
VastaaPoistaKiitos Onneli!
VastaaPoistaTäytyy vielä lisätä, että tällä valitulla oli kielenmaikan tutkinnon lisäksi luokanopettajan tutkinto. Kun kysymys on alakoulusta, luulen, että tämä painoi valinnassa. Eivät uskaltaneet ehkä ottaa riskiä siitä, että valinnasta valitettaisiin, vaikka tietääkseni kyllä molemmat olivat muodollisesti yhtä päteviä!
Huh. pitikö sun jättää haastattelu kesken? ja pääsitkö nopeasti kotiin? minä olen päättänyt jäädä suosiolla kotiin vuoden loppuun. uusi tilannearvio sitten syysuolella lähempänä vuodevaihdetta. ehkä kevätpuolella olisi hyvä edes "toisella jalalla" siirtyä työelämään, ettei opit vallan pääsisi unohtumaan.
VastaaPoistaSylvi: Kaksoispätevyydestä onkin kyllä etua ja parin opiskelukaverin kanssa ollaankin mietitty onko se nyt sitten muka ainut keino työllistyä (paljon oli nytkin juuri alakoulun paikkoja)... Itsehän hakeudun erkkaopen opintoihin heti kun se kaksi työkokemusvuotta täyttyy, sillä saralla ainakin on pätevistä pulaa ja etenkin täällä pk-seudulla. Toivoisin kuitenkin voivani jossain vaiheessa tehdä myös aineenopen hommia.
VastaaPoistaTuittu: Ei sentään. Lapsi oli heräilemässä niihin aikoihin kun haastattelu loppui mutta junaliikenteessä oli jotain vikaa ja juuri kun päätinkin hypätä bussiin näkyi että junakin tuli ja bussi tietty oli hitaampi... Jouduin odottamaan 30 min, mutta olin onneksi menossa vain muutaman junapysäkin ja siskoni oli siellä kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa odottamassa, oli kyllä vähän pullosta ottanut maitoa mutta raukka ihan laikuilla naama huusi siellä... Olivat joutuneet vielä äitini kanssa tekemään vahdinvaihdon kesken unien joten vähemmästäkin toinen ihmettelee ja hätääntyy.
Opettajan hommissa tuo koulun lukuvuosi vaikuttaa niin paljon, että nyt olisi syksystä heti mentävä jos mielii, tai tuskin kukaan työnantaja olisi innoissaan jos ilmoittaisinkin olevani ensin vielä vähän hoitovapaalla eikä se itsellekään olisi kiva mennä töihin ja yrittää päästä kesken vuotta kartalle siitä mitä on tehty jne. Joten on sitten pakko odottaa seuraavaa tilaisuutta taas kokonainen vuosi, ellei sitten tulisi jotain sijaisuutta vaikka vasta kevään puolella.