Eilen tuntui tämän vuoden puolella ensi kerran keväältä, kun astelimme aamuyhdeksän jälkeen ulos ja kohti ratikkapysäkkiä. Kaikkien kolmen aurinkolasit napattu mukaan.
Tapiolassa meitä odotti Weegee-talo – metsänsiimeksessä ja silti hyvien kulkuyhteyksien päässä. Lähellä lapsuudenmaisemia.
Olimme heti kymmenen jälkeen kärkkymässä SIS.delin luomubrunssia. Paikalla oli paljon muitakin lapsiperheitä. Brunssi oli yksi parhaita, mitä olen nauttinut. Aika vähän eri sortteja, mutta kaikki todella laadukasta, suurin osa luomua. Marjasmoothie-laseja tyhjensin ainakin neljä, kookosbanaanipuuro ei ollut niin ällöä kuin miltä kuulosti ja herkullisten suolaisten jälkeen maistui vielä suklaabrowniet ja spelttipannukakut. Lapsi tutkiskeli kananmunaa ja kurkkua.
Vauvateatteriesityksen loppupuolella uni voitti ja ehdimme kiertää valtaosan näyttelyistä, lapsosen herättyä kävimme vielä näyttämässä hänelle joitain teoksia ja kuokimme vielä sattumalta paikalle osuneiden sukulaisten synttärijuhlissa. Muutenkin kaikki tuntuivat ajautuneen Emmaan tuona kauniina kevätpäivinä, tuttuja sai olla moikkailemassa koko ajan.
Kielitieteilijälle Sophie Callen näyttelyssä oli erittäin kiinnostavia yksityiskohtia ja ihan harmitti, ettei näyttelyssä saanut kuvata. Lelumuseossa taas piti päästä kokeilemaan miltä se herne patjojen alla tuntui, ilmeestä päätellen hervottomalta.
Tapiola on rapistunut vuosien varrella. Taustalla törröttää yksi lapsuuteni merkittävistä maamerkeistä. Oikeanpuoleisessa rakennuksessa sijaitsi kymmenen vuotta sitten kahvila, jossa eivät tarjonneet minulle, 18-vuotiaalle, limsaa ilman papereita. Jouduimme koko seurue, minä ja silloinen tuore poikaystäväni, poistumaan. Ellen olisi ollut korviani myöten rakastunut tuohon poikaan, nykyiseen aviomieheeni, olisi varmasti keljuttanut.
Sään salliessa ja seutulipun maksaessa maltaita tulimme kävelleeksi Lauttasaareen.
Kotiinkin ehdimme valoisan aikaan, vaikka retkeemme kului useita tunteja. Ilman aurinkoa olisimme varmasti olleet rättipoikkiväsyneitä.
Julistan tämän kevään alkaneeksi ja siihen kuulukoot museot ja taidenäyttelyt, brunssit sekä ulkoilu.
Olin syksyllä niin innoissaan, kun espooseenkin tuli sis.deli, kun vielä silloin siellä asuin :) Ei tullut weegeessä kuitenkaan käytyä, sillä muutimme aika pian.. Kalevankadun sis.delin brunssilla on käyty, ihana sekin, tosin paikka on pieni joten tilaa ei ole hirveästi :P
VastaaPoistaKevät on ihana!
wikke: Mietinkin just mahtaako Kalevankadulla olla brunssia kun se on niin pieni, mutta hyvä tietää että on :) Weegeen sis.deli oli aivan ihanan tilava ja vielä ne suuret lasiseinät, aurinko vain tulvi sisään sunnuntaina, ihana kevät!
VastaaPoista