maanantai 18. lokakuuta 2010

Onnelin uunista


Sillä välin kun mies porisutti papusoppaa (myös chili sin carnena tunnetaan), otti Onneli uunin haltuunsa. Yksi syksyn parhaita uutisia on ehdottomasti ollut se, että brezeleiden leipominen onnistuu myös kotona. Ruokasooda toimii lipeän paikalla erinomaisesti. Taas hieman yksi koti-ikävä helpottaa. Kuinka usein lauantaiaamuisin haikailemmekaan sitä, kun ensimmäisenä hereille havahtunut vetää takin pyjaman päälle ja tohvelit jalkaan ja hipsii lähimpään leipomoon ostamaan ihania sämpylöitä, erityisesti kyseisen leipomon loisteliaita perunasämpylöitä, Kartoffelbrötchen. Mutta ei täällä Suomessa ja siihen on tyydyttävä. Täällä lähimmässä "leipomossamme" vetää raksamiehet aamulla lihapiirakkaa eikä mitään leivota paikan päällä.

Siksi on onni että on jauhopeukalo, ja kyllähän se sitten vyötärölläkin näkyy. Syyspullien taikinan tuplasin samantien ja olisi varmaan pitänyt jakaa se kolmeen osaan. Muffinsivuokani olivat aika koetuksella, kun nämä alun perinkin aika heikosti vuokiin mahtuneet möhkäleet venyivät ja paukkuivat uunissa. Sulavat suussa ja kotoa uupunut pekaanipähkinä korvaantui hyvin mantelirouheella. Juuri sopiva välipala kummitädille ja kummilikalle, joka pitää kohta hakea koulusta. Kuulemma liikunnasta ja ruokailusta ei tule läksyä, mutta ehkä matskaa ja äikkää voidaan katsoa yhdessä.

2 kommenttia:

  1. Nam, noita pullia olinkin ajatellut leipoa seuraavaksi! Jotain vaihtelua niille ainaisille korvapuusteille.

    Meidän perheessä ainoastaan saksalaiset eli Joas (suurlähetystö on nykyään vain parin kortelin päässä, mutta olen aivan liian laiska hakemaan tälle Suomen kansalaisuutta) ja Björn tykkää Bretzeleistä. Mulle ei maistu siten yhtään, olen enemmänkin kaiken makean perään.... Tosin Laugenstangeja tulee joskus ostettua :)

    VastaaPoista
  2. Saara: Kannattaa ehdottomasti kokeilla noita pullia, niistä tuli suussa sulavia! Itse tosin korvasin pekaanipähkinät kaapista löytyneellä mantelirouhepussin jämillä ja tein kuorrutuksen ihan vain vedestä ja tomusokerista. Silti hyvää :) Itsekin olen kyllä enemmän perso makealle, mutta brezelit vaan on sellainen makumuisto joka lämmittää aina mieltä :) Kaipaan niin usein Saksaan ja juuri tuollaisia yksittäisiä asioita niin on ihana kun joku niistä tulee vähän lähemmäksi kun ite voi tehdä, nams!

    VastaaPoista