Syyslomani kohokohta oli hakea tokaluokkalainen kummityttöni koulusta. Me puuhailtiin kaikkia kivoja tyttöjen juttuja, mutta hauskinta oli viedä liskot kävelylle. Neljä liskoa asui kannellisessa ja läpinäkyvässä muovimukissa (tyyliä hampurilaisravintolan pirtelömuki) yhden kalan kanssa. Kummityttö kysyi, olivatko ne oikeita ja minä sanoin että kyllä. Tarkensi olinko tosissani. Kyllä olin. Niin hänkin! Ihana ajatus!
Kummilikka leikkasi sopivan pätkän hopeanväristä narua molemmille liskoille, taluttajan pituuden mukaan. Naru sidottiin vartalon ympärille, etteivät kuristu kaulasta. Niin sitten vedimme perässämme kahta kumista liskoa pitkin Töölöä. Pääsivät myös uimaan Töölönlahteen ja sen jälkeen lämmittelemään rantakivelle. Suojatiellä piti ottaa syliin ja koirien tullessa myös. Kuulemma kaikkia lehtiä ei saanut päästää syömään kun ei tiedä mikä on myrkyllistä ja mikä ei.
Aikamoiseen pesuun joutuivat Viola ja Sininen Sateenkaari ulkoilun jälkeen, piti varoa ettei mene saippuaa silmiin.
Kun kummilikka kysyi tulisinko seuraavanakin päivänä kävelylle liskojen kanssa, mietin onko ihan pakko olla aikuinen ja hoitaa typeriä asioita kun vaihtoehtona olisi käydä piristämässä satunnaisia ohikulkijoita. Valitettavasti typerät aikuisten asiat voittivat, mutta kummilikalle sanoin, että pienet liskot eivät ehkä jaksaisi kahtena päivänä peräkkäin niin pitkää lenkkiä.
Kannattaa hengailla 8-vuotiaan kanssa, avautuu ihan uusi maailma :)
Otsikko kummilikan rustaamasta post it -pohdinnasta. Otin vapauden lisätä kolme viimeistä kirjainta, jotka varmasti puuttuivat vain tilanpuutteesta ;)
IHANAA!!!
VastaaPoistaAnonyymi: No eikö? Missä vaiheessa meiltä aikuisilta katoaa tuo taito... Että eihän tuo maailma nyt aivan uusi ole, uusvanha pikemminkin, jonnekin kadotettu.
VastaaPoistaLiikkistä!!! Täytyy myöntää, että minulle tekisi tiukkaa heittäytyä tuohon. Olen kai liian aikuinen, vaikka lasten kanssa töissä. Tuntuu, että monet nykypäivän lapsetkin ovat jo alaluokilla liian aikuisia, esim. pukeutumisessaan ja puheissaankin. Maailma ON muuttunut.
VastaaPoistaSylvi: Kummilikka on kyllä ihanan liikkis, välillä niin mainio pikkuaikuinen ja kuitenkin niin ihana heittäytyjä ja lapsi. Itse toivon etten koskaa kadota kykyä lähteä mukaan. Harvoin sitä enää itse omasta aloitteesta vastaavaa tekisi, mutta pienempien mukana sit :) Ja on kyllä tosi sääli mitä pikkupissiksiä on nykyään melkein jo päiväkodissakin. Meidän koulussa on aika maanläheistä ja sellaista pitkää lapsuutta arvostavaa väkeä (tai siis vanhempia), niin ei ole mitään kauheita ylilyöntejä joutunut todistamaan.
VastaaPoistaTämä oli tosi kiva juttu:)
VastaaPoistahippityttö: Itseäkin jaksaa edelleen hymyilyttää, elämä olisi tylsää ilman kahdeksanvuotiaita kekseliäitä tyttösiä :)
VastaaPoista