Vaikka aurinko ei paistanut, oli syyspäivä silti mitä kaunein. Ihan hävetti hyöriä kirkkaanpunaisessa ulkoilutakissa, joka ei sointunut laisinkaan metsän väriloistoon. Korkeuserot uuvuttivat välillä niin, että tuntui taivaalliselta käydä makuulle pehmoiselle mättäälle. Kierroksen jälkeen onnea oli valmis hiillos makkaranpaistoon. Puita oli hakannut, ja hakkasi edelleen, toisen seurueen noin kymmenvuotias poika, joka terve puna kasvoilla vaati saada jatkaa vaikka aikuiset jo kehottivat lopettamaan. Kyllä minä sanon että jos Suomen nuoriso haluaa hakata halkoja niin antaa mennä vaan!
Mä olen ottanut tavaksi viedä meidän yksi- ja kaksivuotiaita viikottain metsään. Ovat ihan innoissaan, vaikka jotkut ovatkin sitä mieltä, että noin pieniä pitäisi vain istuttaa rattaissa. No, paljon jäisi silloin pieniltä kokematta. On olleet ihania reissuja, iloon ja mieleenpainuviin kokemuksiin ei ihmeitä vaadita :).
VastaaPoistaHelmi: Laiskoille ihmisille semmonen rattaisiin telkeäminen. Oli sitten lasten kanssa vanhemmuuden tai ammattinsa vuoksi, niin pitäisi kyllä olla tahtoa ja aikaa mennä edes välillä lasten ehdoilla ja madella sitten vaikka etanavauhtia, kun vähän huterasti kävelevä lapsi tarkastelee ympäristöään. Tosi ihailtavaa että käytte tutkailemassa :)
VastaaPoistaTutulta näyttää. Luukista?
VastaaPoistaKati: Kyllä, sielläpä siellä :) Itselle vähän vierasta aluetta, yleensä suunnataan enemmän Nuuksioon. Mutta todella kaunis oli tuokin seutu lampineen!
VastaaPoistaTekipä mieli metsään haistelemaan syksyn raikkaita tuulia... :) Ei vaan oikein uskalla lähteä metsäpoluille ison mahan kanssa, sitä on niin kömpelö...
VastaaPoistadolce: Ainakin saa olla varovainen epätasaisella maalla. Raitis ilma varmasti tekee hyvää :)
VastaaPoista