Pää liemikulhossa – Eemelin oma leivos

Vaahteramäen Eemelin kolttosia on tullut luettua ja katsottua lukuisia kertoja lapsuudessa. Minä ja veljeni kuulemma puhuimme leikeissämme siansaksaa riikinruotsalaisella nuotilla, kun olimme katsoneet niin paljon Peppiä, Eemeliä ja Saariston lapsia, niitä vanhoja 60-70-luvuilla tehtyjä. Lindgrenin saduista tehtyjä uudempia piirrettyjä en ole koskaan nähnytkään.

Kun aloin miettiä ideoita leivoskilpailuun, tuli kolttosista ensimmäisenä mieleen se, kun Eemelin pää juuttui liemikulhoon. Siispä pieniä kulhomuffinsseja kehiin. Kaivoin kaapista Arabian 24h-kuppeja, joita ei juuri koskaan käytetä. Muotoilu on valtavan kaunis, mutta käyttötarvetta ei itselläni ole ja mieskin litkii teensä laseista ja espressonsa pienemmistä kupeista. Silloin tällöin vieraat pääsevät tuulettamaan niitä.

Yritin valita kahdesta makuyhdistelmästä paremman ja päädyin lopulta tekemään molemmat. Kahta taikinaa ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä erottelin pohjataikinan kahteen astiaan ja lisäsin loput ainekset niihin. Vaahteramäen Eemelistä tuli tietenkin heti mieleen vaahterasiirappi, jonka hyvä kaveri on pekaanipähkinä (olettehan maistaneet Ben&Jerry´sin Vermonsteria?). Makuyhdistelmä kalskahti itselleni kuitenkin hieman syksyiseltä, ja Eemelin syntymäpäivähän on toukokuussa. Toinen makuyhdistelmä onkin sitten lähempänä sesonkia, sillä sekoitin taikinaan raparperia ja mansikoita.

Pienempään kahvikuppiin tehty muffinssi uppoaa ainakiin tällaiseen herkkusuuhun helposti, mutta vähintäänkin jumbokuppiin tehty megamuffinssi on syytä jakaa kaverin kanssa. Isommassa kupissa paistoaikakin on paljon pidempi, joten energiansäästönkin kannalta muffinssi on parempi valmistaa pienemmässä kupissa tai mukissa. Ennen kuin valitsee kupit leivosta varten, on hyvä tarkistaa niiden uuninkestävyys. Muutoin kuppivalinnalla ei ole väliä, kunhan muista suhteuttaa paistoajan ja miettiä, kuinka isomman kupin antimet tarjoillaan. Lusikoidaanko yhdestä kupista kilpaa, vai leikataanko muffinssi tasan erillisille lautasille.

Viime tippaan kun meni, ei kaunista luonnonvaloa enää päässyt hyödyntämään. Tässä siis kelmeässä keittiönvalossa otetut kuvat. Yllä vaahterasiirappinen versio ja alempana mansikkaraparperikombo. Koristeluja tämä leipuri ei ollut miettinyt etukäteen, mutta eksyipä yksi kirsikkakin kakun päälle – sopi sävyltään kauniisti annokseen. Ja eikös basilika ole yksi mansikan makupareista? Pari kokonaista mansikkaa olisi tietenkin voinut jättää, tai ehkä ne jätettiinkin... Kesti se paistuminen vain niin pitkään, että leipurille iski jo nälkä...

Resepti

Ainekset:
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 dl sokeria
100 g voita
1 kananmuna
1 dl maustamatonta soijajugurttia
   sekä:
                  joko                                                                             tai
n. 1dl rouhittua pekaanipähkinää                              n. 1,5 dl kuorittua ja pilkottua raparperia
0,5 dl vaahterasiirappia                                             n. 1 dl pilkottua mansikkaa
1 tl kanelia                                                                1 tl kardemummaa

Jos jaat taikinan puoliksi kuten minä tein, muistathan puolittaa alimpien rivien määrät.

Ohje:
Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Yhdistä nämä keskenään ja lisää samalla jugurtti. Sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon loput ainekset tai jaa taikina kahteen astiaan ja lisää niihin eri ainekset. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia (pienempi 24h-kuppi). Mikäli jaat taikinan tavallisiin pieniin vuokiin, paistoaika on varmaankin n. 12-15 minuuttia ja tästä taikinamäärästä arvioisin tulevan kymmenisen pikkumuffinssia.

Käytä koristelussa mielikuvitusta ja sitä mitä kaapeista löytyy, ja jos herkku syödään tuoreeltaan, ei nokare vaniljajäätelöä kupissa ole varmasti pöllömpi ajatus.

Turkasen hyviä tuli ja onnistuu varmasti tumpeloltakin. Ja jos ei, niin ei muuta kuin puunukkeja vuolemaan ;) Tai vähintäänkin taikinakulhoa nuolemaan.

Ja sitten kolminkertainen huraa-huuto Eemelille: Hip hip huraa, hip hip huraa, hip hip huraa!