Elämän eliksiiriä

Natasha Hance

Tänään vietetään (tai pian voi jo sanoa, että vietettiin) kansainvälistä kotisynnytyspäivää. Viime vuonna jaoin kanssanne suomalaisista kotisynnytyksistä tehdyn kuvakoosteen. Tänä vuonna ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, miten haluaisin tällä kertaa välittää eteenpäin synnytyksen kauneutta. Näin tämän videon ensimmäistä kertaa ehkä reilu kuukausi sitten ja en edes tiedä kuinka monta kertaa olen sen nähnyt. Joka kerta herkistyn kyyneliin, padot aukeavat viimeistään juuri syntymän hetkellä. Kuinka kauniisti lapsi sai alkunsa vanhempiensa välissä ja kuinka hän nyt syntyy siihen samaan paikkaan.

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon Suomen (koti)synnytysrintamalla. Olemme saaneet useita mielipidekirjoituksia julkaistuksi mm. Helsingin Sanomissa. Kotisynnytys on näkynyt muutenkin lehdissä sekä uutisissa. Äitiyshuoltoa koskeviin suosituksiin on lisätty osio kotisynnytyksestä. Olemme järjestäneet kotisynnytysaiheisen elokuvanäytännön paneelikeskusteluineen. Yritimme saada Vammalan aluesairaalan synnytyksiä jatkumaan. Mutta ketkä me? Synnytysaktivistit ympäri Suomen, joukko naisia ja perheitä, jotka peräänkuuluttavat aitoja vaihtoehtoja ja oikeuksia synnyttäjille.

Omasta synnytyksestäni on muutaman kuukauden päästä kulunut jo kaksi vuotta eikä seuraavaa ole tiedossa. Tämä on kuitenkin niin suuri asia, että olen ajautunut syvälle synnytyksen syövereihin, vaikkei asia itseäni juuri henkilökohtaisesti kosketakaan. Mitä enemmän syvennyn asioihin ja luen lisää tietoa, sitä selvemmäksi käy, kuinka kokonaisvaltaisesta asiasta on kysymys – synnytys jättää jäljen elämiimme ikuisiksi ajoiksi. Sillä todellakin on merkitystä, millainen kokemus synnytys on. Näin hiljattain facebookissa jaetun kuvan, jossa sanottiin kutakuinkin näin: Nainen ei koskaan unohda kuinka häntä kohdeltiin sinä päivänä, kun hän synnytti. Näin varmasti on. Tulen aina kovin surulliseksi näitä synnytysaiheita eri yhteyksissä pinnalle nostaessani, kun niin moni nainen tuntee suurta tarvetta saada purkaa kokemustaan ja sitä, miten se oli ihan kamalaa ja jätti jopa traumoja. Toki tärkeää, että loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki jäivät eloon. Mutta olisiko kokemus voinut olla toisenlainen? Onko lopussa sittenkään kaikki hyvin, kun synnytyksestä jääneet henkiset arvet eivät ota umpeutuakseen. Toisaalta saan usein kuulla aivan valtavan ihanista ja voimakkaista synnytyskokemuksista, jotka eivät vahvista pelkästään synnyttäjää vaan kaikkia, jotka tarinasta pääsevät osallisiksi. Kun on kokenut oman kehonsa kyvyt ja voimat ja saanut tilaa luottaa niihin, on se valtava voimavara loppuelämäksi. On äärimmäisen tärkeää, että tällaisia kokemuksia jaettaisiin ja ne voisivat vahvistaa muidenkin naisten luottamusta ja uskoa omaan kehoonsa.

Synnytys on hyvin subjektiivinen kokemus ja mikä oli hyvä kokemus yhdelle, voi olla karvas pettymys toiselle. Lehtijuttujen nettikommenteissa parjataan usein sitä, kuinka luomusynnyttäjät ovat vain elämysmatkalla ja hakevat omaa mielihyvää unohtaen vauvan. Että mitä merkitystä on kynttilävalaistuksella ja omalla teekupilla siinä vaiheessa, kun toisaalla keskoset taistelevat hengestään. Ei se kuitenkaan ole keneltäkään pikkukeskoselta pois, että joku synnyttäjä toisaalla haluaa luoda synnytyksen ajaksi itselleen turvallisen ja kotoisan olon. Kun äiti voi hyvin ja tekee asioita, jotka tuntuvat hyvältä, se edistää myös syntyvän vauvan hyvinvointia.

Kotisynnytyksen ajaminen ei tarkoita yhtä kuin sairaalasynnytysten lakkauttaminen. Haluamme aitoja vaihtoehtoja ja naisille oikeuden valita synnytyspaikkansa niin, että heillä on siellä turvallinen olo. Yhdelle se on suuri yliopistollinen sairaala, toiselle kodinomainen pienempi yksikkö (niin kauan kuin niitä enää on...) ja kolmannelle oma rakas koti. Meidän tulisi kunkin kunnioittaa toistemme valintoja ja päättäjien tulisi asettaa synnyttäjät samanarvoiseen asemaan esimerkiksi lopettamalla pienempien synnytysyksikköjen sulkeminen ja säätämällä synnyttäjien synnytyskulut samanvertaiksi (vrt. kotisynnytys täysin omasta pussista n. 1000-1500 € ja sairaalakulujen, jopa 2000-4000 €, omavastuu n. 200-300 €).

Piti vain lyhyt kannustava viesti kirjoittaa ja rohkaista naisia ja perheitä löytämään oma hyvä tapansa valmistautua synnytykseen ja synnyttämään ja valitsemaan itselleen sopiva paikka synnyttää, mutta synnytysnarkki ei itselleen mitään mahda ja on yllättynyt, että näinkin vähällä selvisi... Joten ei muuta kuin vahvistukaa tuosta voimavideosta ja suojelkaa synnytystä!