Loppusuven virtausjuhla

Tämänvuotinen festari ja meidän koluamista kuudesta (vai seitsemästä) häntäpäähän. Nick Cave pelasti lauantain ja sunnuntain kestäneen vierailumme, ja kyllä sitä Ebo Tayloria, Bat for Lashesia ja Kraftwerkiäkin mielellään katsoi ja kuunteli. Laimeita jälkifiiliksiä edelsi kuitenkin hyvä seura, makoisa muona ja kauniit elokuun illat sekä muistot männävuosilta. Ja se Nick Cave.

Papu-samikset.

 Lapsi löysi "leikkipaikan".

Tankkaustauolla, jonka jälkeen takamukseni alla ollut ja tuohon unohtunut istuinalusta pöllittiin viidessä minuutissa.

Flow glow.

Edes kerran vuodessa Helsinkikin tuntuu pyöräilykaupungilta. Ensi vuonna taidan kyllä saapua paikalle kyydillä.

Kuinkakohan kauan tuolla tulee ravattua? Massassa oli jo useampi keski-ikää nostava musadiggari ja mietin, että nouseeko keski-ikä vuosi vuodelta, vai putoaako kyydistä kävijöitä vanhemmasta päästä ja tulee lisää nuorista, kuinka monta vuotta vielä itse tulee mentyä. Vuonna 2007 olin todella vastahakoisesti lähdössä. Mies jo keväällä ehdotteli synttärilahjaksi lippuja (jotka silloin maksoivat ehkä 75€ kahdelta päivältä ja satasen kolmelta), mutta itseäni ei mitkään festarit napanneet. Koskaan yksilläkään festareilla käyneenä kuvittelin kuulopuheiden perusteella jotain mutaliejukenttiä, ördääjiä ja liian kovaa meteliä. Onneksi lähdin, Flowhan oli kaikkea muuta, kaupunkilaisen unelmafestarit. Muistan tosin kummastelleeni nunniksi ja valtaviin kasaripyjamahaalareihin ja tuttikoruihin sonnustautuviin ihmisiin ja lauantaina miehelle totesinkin, että festareiden kasvettua ei kävijöiden pukeutuminen enää pistä silmään, ei kukaan enää tulisi missään pyjamassa – ja samalla ohitsemme käveli parikymppinen nainen, jolla oli päällä tummansininen nallekuvioinen flanellipyjamahaalari... Kaikenlaista siis yhtä mahtuu Suvilahteen, mutta todellisten trendsettereiden liikkeitä ei vain välttämättä siitä joukosta ehdi bongata ;)

Sittemmin menetin myös rokkifestarineitsyyteni Ilosaaressa vuonna 2009, eikä sekään hullumpi kokemus ollut, kun majapaikkana toimi ystävän koti ihan Laulurinteen lähellä, mutta ei se mitenkään voi vetää vertoja sille, kun parin kilometrin päässä kotoa avautuu urbaani ja siisti festarialue, josta löytyy tarvittaessa vaikka sisävessojakin, ruoaksi voi ostaa muutakin kuin makkispekkiksiä ja kotona saa välittömästi tupakanhajuiset vaatteet pesuun. Sitä, miten paljon tästä kaikesta on valmis maksamaan, en tiedä. Joka vuosi nousevat hinnat hivuttavat hinnan jossain vaiheessa väkisinkin omalle budjetille liian korkeaksi.

Mielenkiintoista nähdä, tuleeko ensin vastaan ikä vai raha.