Tässä viisi vuotta ja yhden päivän vanha vaimo. Eilen illallinen Aito-ravintolassa Töölössä, leffa ja perinteinen snägäripotretti ja tänään pitkien yöunien jälkeen kaupungin paras brunssi Sandrossa. Vihkipäivämme jälkeisenä aamuna talsimme hervottomassa lumimyräkässä Fredan kodistamme saman kadun toisessa päässä sijaitsevaan Krullaan brunssille. Tänään oli kuivaa ja aurinko paistoi. Marraskuu oli aikanaan aika riski valinta vihkiajankohdaksi, mutta saimme kauniin kirpakan päivän ja ensilumen. Sen jälkeen on välillä ollut synkkää ja märkää, välillä valkoista, toisinaan tällaista kuivaa ja jopa aurinkoa.
Mitä tulee tuohon tyhjään hihaan miehen kainalossa. Olkapääni murtui neljä viikkoa sitten, kun kaaduin pyörällä äärimmäisen surkeissa olosuhteissa ja monen sattuman summana. Pari viikkoa makasin kotona sairaslomalla ja sitten lähdin käsi kantositeessä roikkuen töihin. Kantositeestä pääsin eroon tällä viikolla, mutta vielä menee viikkoja, että käsi tulee kuntoon. Aikomalleni tankotanssikurssille ei kuulemma ole asiaa ennen kuin ensi kesän jälkeen. Pyöräillä saan helmimaaliskuussa. Kaksi doulausta meni sivu suun tänä syksynä. Tammikuun lopussa, kun seuraavalla synnyttäjälläni on laskettu aika, pitäisi minusta olla siinäkin hommassa apua.
Monta asiaa meni uusiksi, mutta kalleimpani eli kyydissä istunut kaksivuotias selvisi säikähdyksellä ja kipuaa edelleenkin innokkaana laatikon kyytiin. Ja kuinka ihanasti hänkin on ymmärtänyt, että äitiä kätee jastuu, enkä aina voi auttaa tai vaikka riehua niin kuin hän toivoisi
Mainiota marraskuun loppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti