Olin juuri lähdössä kotiin ensimmäisen työpäivän jälkeen, kun mies soitti aikeestaan lähteä lapsen kanssa Pikkukoskelle uimaan. Poljin kotiin kirjaimellisesti hiki hatussa ja ihan kaikkialla muuallakin, ja erinäisen pakkaussäädön ja hattuetsintöjen jälkeen seurueemme lähti rullaamaan kautta Arabianrannan ja varjoisten metsäteiden kohti helsinkiläistä keidasta. Oli muuten ensimmäinen muttei viimeinen kerta. Vesi oli samanaikaisesti lempeän lämmintä ja vahvasti virkistävää ja suojaisia varjopaikkoja oli tarjolla. Ja vaikka miten onnellinen nykyisellä asuinsijainnilla onkaan, niin välillä iskee pienimutoinen kaupunginosakateus. Ei niillä esimerkiksi tuolla Arabianrannassa pöllömmät maisemat ole!
Siis duunipäivä ja fiilis kuin lomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti