Seuraavaksi pysähdyin istumaan ja mittaamaan verenpaineeni.
Hakaniemen postin edessä pysähdyin kysymään nuorelta aasialaisnaiselta oliko hänellä kaikki ihan kunnossa. Tunnistin hänessä itseni, siinä julkisella paikalla estoitta itkemässä. Oli kadonnut Vietnamiin lähetetty lahja postissa. Pikalähetys ei kuukauden kuluessakaan ollut vielä perillä tai palautunut. Mikä harmi, parhaani mukaan lohdutin. Maailma on ikävämpiäkin asioita pullollaan, mutta tunnistin naisen harmituksen. Ja taas itseni, itkuherkkänä julkisella paikalla suremassa jotain vastaavaa asiaa.
Pysähdyin Hakaniemen kauppahalliin istumaan ja rupattelemaan Saaran perheen kanssa.
Sattumalta rauhallisessa paikassa ollessani pysähdyin vastaanottamaan ihan mahdollisena pidettyjä mutta silti yllättäviä uutisia. Kaksi viikkoa sitten poistetun luomen ympäriltä halutaan poistaa vielä lisää reunamarginaalia ja varmistaa, etteivät pahanlaatuiset solumuutokset ole levinneet. Leikattava kohta tulee syksyn mittaan olemaan toivottavasti erittäin aktiivisessa käytössä ja kovassa imussa, joten sain ajan onneksi jo ensi viikolle. Elävä esimerkki siitä, että tulee sitä sinnekin, minne aurinko ei edes paista.
Pysähdyin Marikulman muhkealle istuintyynylle kaikessa rauhassa odottamaan, kun puhelimessa selvitettiin pääsylipun elektroniseen lukuun liittyvää ongelmaa.
Nälkäisenä pysähdyin lounastamaan yksin kiinalaiseen ravintolaan ja tarkkailemaan ohi kulkevia ihmisiä.
Rautatieasemalla pysähdyin juttelemaan saksalaisten partiolaisten kanssa, olivat Ruotsin jamboreen jälkeen olleet perhemajoituksessa Suomessa. Itsekin olin leirille lähdössä, mutta se harmillisesti peruuntui. Maailman onnellisimmasta syystä.
Kotona pysähdyin päiväunille.
Tekee välillä hyvää pysähtyä. Muuallekin kuin liikennevaloihin odottamaan vihreää valoa.
Hui. Kuulosti vähän pelottavilta nuo mahdolliset, mutta yllättävät uutiset, vaikka kyseessä olisikin varotoimenpide. Onneksi oli kivojakin pysähdyksiä. Tsemppiä ja voimaa!
VastaaPoista-tiina
tiina: Kiitos. Joo, ei sitä jotenkaan ikinä pahinta ajattele vaikka omasta aloitteesta epäilyttävää luomea meneekin näyttämään ja tekee sen juuri siksi että siinä jotain voisi olla. Silti se aina pysäyttää kun jotain onkin. Luomi on vasta keväällä tullut ja nyt jo ollaan tässä vaiheessa niin hyvä fiilis kun asia hoituu ripeästi eteenpäin. Neljä vuotta sitten leikeltiin nenää ja nyt tissejä, on tää naisena olo rankkaa ;D Vaikka tällä kertaa ei tarvitakaan ihan plastiikkakirurgia.
VastaaPoistaVoi että, tulipas "hassuimpaan" mahdolliseen paikkaan se luomi. Siis uuden tulokkaan kannalta... :) Onneksi saadaan hoidettua!
VastaaPoistaMulla olisi myös liuta luomia tarkastettavaksi: pari kasvoissakin. En vain tiedä, mistä aloittaisin: työterveydestä kai vai sittenkin yksityiselle? Pari ikuisuuksia naamassa ollutta luomea haluaisin poistaa; ihan varalta - ovat siinä niin säteilylle tyrkyllä ja itse oleilen aika paljon auringossa päivittäisillä lenkeillä ja kesäisillä Välimeren matkoilla. Noiden kasvoluomien kohdalla juuri arveluttaa se, että millainen jälki siitä poistosta jää. Mutta toisaalta pahempaa jälkeä tulee, jos muuttuvat melanoomaksi.
Sophia: No kieltämättä pöhköin paikka pienen kannalta, toisaalta juuri siksi tuli hoidettua asia niin nopeasti pois alta kun paikka on tulokkaan kannalta hankala, joten tuuri sinänsä tuo hassu paikka. Ja ajat olen saanut todella nopeasti tässä tilanteessa.
VastaaPoistaMenisin itse varmaan ensin työterveyteen, yksityisellä toisaalta voi ehkä helpommin itse sanella. Mutta kyllä missä tahansa pitäisi nämä asiat ottaa vakavasti. Lääkärin kanssa voi sitten arvioida niitä kasvojenkin luomia ja sitä millaisia operaatioita ne vaatii ja ottaa esim. aluksi koepalat jotta voidaan arvioida onko ne hyvä poistaa mahdollisimman pian vai onko päätös enemmänkin jotain kosmeettisen jutun ja varotoimenpiteen väliltä. Oma ihonsiirteeni on neljässä vuodessa todella hyvin juurtunut ja näkyy toki kun oikein katsoo, mutta ei ole itselleni mikään kosmeettinen haitta, sen verran nättiä jälkeä saivat aikaan :)
Jos sattuu asumaan pääkaupunkiseudulla, niin syöpäjärjestöjen poliklinikalla Helsingissä voi myös käydä edullisesti tarkistuttamassa luomensa: http://www.cancer.fi/syovanehkaisy/omatarkkailu/luomet/
VastaaPoista-tiina
tiina: Kiitos vinkistä, en ole tuollaisesta kuullutkaan. Kiva tietää kun oman tarinani myötä moni tuttu alkaa pohtia että pitäskö omat luomet jotenkin tsekata. Itse olen vuosikausia ollut niin rutinoitunut tarkkailija, että menen vaan suoraan lääkäriin ja erityisesti taustaani vasten luomet usein poistetaan muitta mutkitta, ja on poistettu jo ennen kuin edes oli koko melanoomaa ollut.
VastaaPoistaVoimia!
VastaaPoistaneitinomad: Kiitos :)
VastaaPoista