Virtauksessa

Tarvitseeko kaiken aina olla mukaansatempaavaa? Minusta keikka voi olla hyvä ilman, että yleisö hyppii euforisesti. Viihtyä voi ilman huimaa tykitystäkin. Pintaa syvemmältä voi raapaista hyvin eleettömälläkin esityksellä. Itse pidin näkemästäni, en tosin ehkä niin paljon kuin vuonna 2007.

Olin silloin juuri palannut Skotlannista Suomeen ja ehtinyt olla kotimaassa viikon, kun järkytyin suomalaisten uutta tyyliä Suvilahdessa. Kaikenlaisia ysäripyjamahaalareita ja isoja tuttikoruja, pitsisukkia lapsuudesta (oikeastaan ei hullumpaa) ja vaikka mitä kummajaisia. Jälkikäteen kaupungilla pyöriessäni ymmärsin, että kyseessä oli hyvin marginaalinen festivaali eivätkä kaikki suinkaan pukeutuneet yöhaalareihin kokoa perheteltta.

Nyt festareilla näki paljon myös ihan tavallista tallaajaa ja kolmessa vuodessa moninkertaiseksi paisunut festarialuekin muistutti mitä tahansa muuta festaria (nimimerkillä olen Flown lisäksi kylläkin ollut ainoastaan yksillä festareilla, Ilosaaressa viime vuonna). Useamman kympin enemmän makseneilla lipuilla kyllä saikin jotain: vessojen lattiat eivät lainehtineet ja hotdogin sai alle vitosella. Liikkumatilaa oli myös enemmän, tosin ei tietenkään ikinä silloin, kun on joutunut jonkun tupakoitsijan viereen.

Perjantaina tsekattiin vähän Villa Nahta teltannurkalta, Broken Bells, Air ja vähän Big Boita. Sunnuntaina Yona, The Radio Dept., Konono N1, Caribou, Marina and the Diamonds sekä The xx. Festivaalin paisuminen aiheuttaa väkisinkin useampia päällekkäisyyksiä. Toisaalta pienemmillä festareilla ei ehkä puoletkaan näistä olisi esiintynyt lainkaan. Pienemmillä festareilla olisi ollut helpompaa törmätä kaikkiin festareilla olleisiin tuttuihin, joita taisi olla kymmenittäin tänä vuonna.

Kaksi alempaa kuvaa vuodelta 2007. Esiintymislavoja oli kolme: päälava (tänä vuonna paikalla oli vessoja), telttalava (tämänvuotisen takapihan anniskeluteltta) sekä Voimala.

Jotkut asiat sentään pysyvät ennallaan. Pyörät parkkeerataan alueella sijaitseviin aitoihin. Kaupunkikuvassa saisi näkyä aina yhtä paljon polkupyöriä. Esimerkiksi Amsterdamissa ja entisessä kotikaupungissamme Saksassa vastaava röykkiö pyöriä oli jatkuva ilmestys katukuvassa ja pyöränsä löytäminen muiden keskeltä varsinainen haaste.

Vuonna 2007.

Vuonna 2010.

Olen joka tapauksessa tyytyväinen tähän arjen keskeyttäjään enkä tiedä missä lämpimät elokuun illat paremmin voisi viettää. Uusi työviikko alkoi väsyneenä mutta ehkä myös virkistyneenä. On niin ihanan aikuinen olo, kun voi viettää viikonloppunsa miten lystää eikä kassakonetta kilkuttamassa!