Pari sai toisensa idyllisessä puukirkossa pidetyssä kauniissa morsiusmessussa. Pihalla oli yhtä idyllinen huussi. Myös juhlaa vietettiin punaisessa puurakennuksessa keskellä metsää. Me boheemit taiteilijat istuimme Montmartreksi nimetyssä pöydässä. Morsianta itketettiin ja itkettiin itsekin, heti vihkitilaisuudesta alkaen.
Ei voi olla herkistymättä, kun morsian on niin kaunis ja herkkä, tilaisuus koskettava, kahden kauniin katseet ja eleet niin rakkaudentäyteisiä, häävalssi parin itsensä sanoittama ja säveltämä ja onnensa niin vilpitön ja säteilevä. Tämä pari säilyy ajatuksissa ja rukouksissa. Ja taas muistin, että niin olemme mekin meitä yhteiseen matkaan saattaneiden rukouksissa. Se antaa levollisen mielen.
Hei Onneli! Löysin tänne Olinan blogiin jättämäsi kommentin kautta :) Jään seuramaan seikkailujasi - ja tervetuloa vastavierailulle!
VastaaPoistaKuulostipa muuten ihanalta nuo häät- ja itse sanoitettu ja sävelletty häävalssi, huoh.. PS. Tosi söpö käsilaukku sinulla!
t. Tuittu
Kiitos kommentistasi Tuittu! Hauskaa kun löysit tänne. Häät oli kyllä ihanat, morsiamen perhe musiikki-ihmisiä ja se näkyi niin monessa, kirkossakin esitettiin morsiamen äidin tekemä kappale. Se tuntui niin henkilökohtaiselta kaikki. Ja kiitos, laukku on kahden markan vinttikirppislöytö vanhasta kotikylästäni ala-asteajoilta :)
VastaaPoistaPitääpä käydä myös vastavisiitillä! En ole lisännyt lukemistooni uusia blogeja aikoihin, mutta nyt oman uuden blogin myötä ehkä voisi myös uusia lukemistoakin hieman ;)