Pappa kuitenkin oli ostanut mummulle oikein hienon kukka-asetelman ja olivat männäviikolla käyneet kiertelemässä paikkoja, joissa heilastelu 50-luvun lopussa alkoi. Tänään viettävät kultahäitä. Siinä tavoitetta ja esimerkkiä, kun omilta vanhemmilta sitä ei enää saa.
Isovanhempani ovat oikeastaan aika hauska pariskunta. Katselen heitä aivan eri silmin kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. On hauska seurata heidän mutkatonta olemistaan ja yhteiseloaan. Pientä kiusoittelua, välillä hellä taputus takapuolelle ja ärsyttävistäkin asioista huomautetaan pilke silmäkulmassa naureskellen – taitavat molemmat tässä vaiheessa jo olla hyvinkin perillä toistensa vioista ja tietoisia siitä, mikä ei koskaan muutu. Ja osaavat ottaa sen huumorilla. Kovin leppoisalta vaikuttaa elonsa maalla.
Kaunista hääpäivää ja vielä monia armorikkaita vuosia!
Kiva, kun löysin sinut taas :). Vähän aikaa odottelin, josko vaikka kutsu olisi tullut, mutta löytyihän tämä tuttujenkin kautta. Kiva, kun kirjoitat taas! :)
VastaaPoistaOlit kyllä Helmi itsekin multa kadossa, kiva että löydettiin toisemme täällä virtuaalimaailmassa taas! Päätin tosiaan etten annan osoitetta suoraan kellekään vaan kaivaudun kolostani pikkuhiljaa kommentoimalla muiden blogeihin :)
VastaaPoistaLöysin! :)
VastaaPoistaJa löytäjä saa pitää ;)
VastaaPoistaLöysin minäkin ;) Onneli ja Anneli ovat niin ihania! Rakastan niitä kirjoja edelleen Astrid Lingrenin kirjojen lisäksi. Ihanalta tuntuu myös tämä uusi blogi, kaunis tunnelma.
VastaaPoistaMinulla oli ilo kesällä -97 todistaa omien isovanhempieni kultahääpäiväjuhlaa,seuraavana keväänä valitettavasti menetin isoisäni. Myös heidän liittonsa oli kaunis, tuolloin 12-vuuotiaana sitä ei niin nähnyt, mutta mummon ikuinen ikävä asiaa minulle alkoi avata. Mummolleni liitto ja perhe oli ollut kaikki kaikessa, hän oli omistanut elämänsä rakkaidensa elämien hyväksi tekemiselle. Mummoni menehtyi viime joulun aikaan ja elämänsä ilman miestään hän omisti lapsilleen ja lapsenlapsilleen, vaikka fyysisesti huonossa kunnossa olikin.
VastaaPoistaMeillä ovat eronneet sekä minun että mieheni vanhemmat. Tavoitteena meillä ovat myös nuo 50 yhteistä avioliittovuotta tai enemmänkin. Mies totesikin yksi päivä, että hän epäilee ihmisten eroavan aivan liian helposti. Ehkä me edustamme uusvanhoillisuutta, olen lukenut ikäluokkamme olevan vanhoillisempia kuin vanhempamme. Tosin oma äitini on aina ollut sen verran räväkkä, että minä olen aina ollut se vanhoillisemmin toimiva ja ajatteleva painos hänestä.
Tervetuloa vaan tänne wikke, Onneli ja Anneli on kyllä ihania, niistä riitti inspiraatiota ihan blogiksi asti ;) Ja kiitos, jotain senkaltaista tunnelmaa olen halunnutkin luoda.
VastaaPoistaMii, kurjaa kun mummosi joutui niin varhain luopumaan rakkaastaan, vaan onhan jo yli 50v yhteiseloakin kauan. Ihanaa vaan että on niitä, jotka omistavat elämänsä rakkailleen ja pitävät heistä kynsin ja hampain kiinni. Itsekin uskon, että olemme tietyllä tavalla konservatiivisempia kuin edeltävä sukupolvi. Omassa tuttavapiirissä ihan valtavasti menty viime vuosina naimisiin niinkin "nuorena" kuin 23-26, jos nyt siis ajatellaan että ollaan usein kuitenkin melkein jo kolmenkymmenen ennen kuin mennään naimisiin, en tiedä mikä keskiarvo on nyt. Mutta kuitenkin siihen nähden että aiemmat sukupolvet menneet monesti jo n. 18-20-vuotiaina. Perhearvot tuntuvat olevan nyt aika korkealla ja asiasta on haastateltu tässä parin vuoden sisällä esim. ainakin Vestmanin Reetaa. Toivottavasti meidän sukupolvemme jaksaa nähdä enemmän vaivaa! Ja ehkä jo alun perin perustelemme sitoutumisemme erilailla kuin omat vanhempanne. Itse tiedän lähipiiristä lukuisia pareja, jotka ovat joskus silloin 70-80-luvuilla menneet naimisiin aikalailla seksin vuoksi. Siis kun esiaviollinen seksi on ollut poissuljettua on himojen kasvaessa pitänyt mennä naimisiin. Tai jos oli ehditty jo tehdä syntiä, niin ajateltiin ikään kuin avioliitolla voisi hyvittää asian. Valitettavasti monet näistä liitoista päättyneet eroon yllättäen pitkänkin avioliiton jälkeen. Missä lie sitten kelläkin syynsä. Eikä tietenkään koskaan voi yleistää :)
Ooh, sinä! :')
VastaaPoistanorsis: Täällähän minä :)
VastaaPoista