Kun vedän välituntivalvojan keltaista huomioliiviä niskaan, koen valtavaa ylpeyttä ammatistani.
Tuntuu kuin olisi saanut seitsemän oikein lotossa, jos työpäivän aikana ehtii kerran vessaan.
Kun kadun toiselta puolelta kailotetaan kirkkaalla äänellä "Onneliiiii!", koen olevani etuoikeutettu satunnaisten ohikulkijoiden rinnalla.
Kun iltaisin hikisenä treenataan joulukuun taidonnäytettä varten, on mahdollista unohtaa kaikki maalliset murheet.
Opiskelija-alennusten menettäminen ei tunnu niin pahalta, kun työpaikan kulttuuriseteleillä pääsee katsomaan Wicked-musikaalia puoli-ilmaiseksi.
Juoksen hikihatussa ympäri rakennusta mankkojen ja kirjojen kanssa ja pudottelen vihkopinoja lattialle, enkä silti osaa kuvitella itseäni minnekään muualle.
Kun vuosi sitten luopui yhdestä unelmasta, ei vielä tiennyt kuinka nyt syksyllä pääsisi toteuttamaan erästä toista.
Enkä ehdi juurikaan tietokoneelle, koska ajan täyttää elämä, sellainen oikea ihana elämä!
Ihanan pirteää ja onnellista tekstiä!
VastaaPoistaVähänkö olen kateellinen tuosta Printelin pinkistä kalenterista, tahtoo kanssa. Meille ei töihin valitettavasti mitään tuosta lafkasta tilata. Meillä on Wsoy:n kalenteri, joka on tänä vuonna ärhäkän punainen.
VastaaPoistaMinun mieltäni ovat lämmittäneet tämän lukuvuoden alkaessa erityisesti entiset kuutosemme, joille minulla oli viime vuonna ilo opettaa englantia ja käsitöitä. Pienessä työkunnassani alakoulu ja yläkoulu sijaitsevat vierekkäin ja monta kertaa on ikkunani takana ollut viime vuotisia poikiani vilkuttelemassa :) Myös muutama tyttö on tullut juttelemaan ja kertomaan kuulumisiaan (pojat ovat tyytyneet vain vilkutteluun). Tuntuu tosi kivalta, että yläkouluna alettuakin pari tuntia viime vuonna opettanut ope on jäänyt mieleen niin, että hänelle halutaan kuulumisia kertoa.
Mutta tuntuu myös aivan ihanalta uusien oppilaideni kanssa, niin oman luokan, kuin niidenkin, joille opetan kuvista ja englantia. On kivaa olla lapsille tärkeä aikuinen. Tunnen olevani omalla alalla ja töihin on kiva mennä. Toivottavasti näin olisi jatkossakin :)
Ja paljon onnea uudelle blogille :)
Ihana kuulla, että kouluarki sujuu! Operooliasi muutama vuosi sitten todistaneena en yhtään epäile, ettetkö valloittaisi kaikki opetettavat puolellesi!
VastaaPoistauulostaa siltä, että olet open ammatissa omimmillasi - toivottavasti intosi ja innovatiivisuutesi säilyy läpi vuosien, sellaisia opettajia tarvitaan!!
VastaaPoistaMukavaa, että olet löytänyt onnen arjesta. Kuulostaa just hyvältä! Niin sen pitää ollakin, että se oikea elämä on parasta :) Tervetuloa tänne, kun ei ole parempaa tekemistä!
PS. Onneli & Anneli tuttavuuksineen on maailman kirjallisuushahmoista ihanimpia!
Nooruska: Niin oli tarkoituskin :)
VastaaPoistaMii: Mä sain kalenterin sattumalta, kun yhdeltä kollegalta jäi ylimääräiseksi kun sai lapsensa koristeleman kalenterin. Ihan kiva, koska kalenterit varmaan tilataan aina ed. vuonna enkä tietty silloin vielä ollut talossa. Jotain haluaisin tuolle pinkille taustalle vielä koristella :)
Ihanaa että oppilaasi pitävät yhteyttä vilkutuksin ja lyhyin kuulumisin, on heille varmasti jännää olla yläasteella ja varmasti turvallista kertoa vanhalle opelle miten menee :) Silloin aina muistaa miten ihanaa on olla ope ja kuinka hienoa on tosiaan olla tärkeä aikuinen, ainakin edes jollekulle. Tämä on kyllä palkitseva työ, vaikkei nyt ehkä taloudellisesti ;D Ja kiitos!
tyttism: Jaa, on siitä nyt jo vähän kauemmin kuin muutama vuosi ;D Nopeasti tuo arki imaisee mukaansa ja käytäntö opettaa kaiken sen, mihin jäi evästys saamatta opekoulutuksessa. Viihdyn tosi hyvin!
Tuittu: En kyllä keksi mihin paremmin soveltuisin, viihdyn todella hyvin - ja toivottavasti tosiaan viihdyn vielä vuosien päästä :) Ja miten ihanaa on kun on aitoa vapaa-aikaa jota voi viettää miten lystää eikä niin että luentojen jälkeen vielä itsenäistä opiskelua ja töitä. En kaipaa sitä aikaa ollenkaan!
O&A on kyllä mainiot, kirja odottanut uusintakierrosta pian kaksi kuukautta. Ehkä nyt vapaana viikonloppuna uppoudun sen pariin.