Aloitettuani ekaluokan on ollut vain kaksi syksyä, joina en ole aloittanut mitään koulua missään roolissa. Koululaisena, opiskelijana ja opettajana varustelu ei juurikaan eroa, ja kuolaan joka syksy hienojen muoto- ja hajukumien perään. Äitini japanilainen kirjeenvaihtoystävä lähetti meille lapsuudessani upeita kumeja, jotka edelleenkin lojuvat jemmassani keräilykappaleina. Siksi en oikeasti ole raaskinut näitä kaikkia herkullisia kumeja ostaa, kun tiedän, etten niitä raaskisi käyttääkään. Kiva niitä on silti hypistellä ja katsella, joitain myös haistella. Ja myönnettäköön, että yhden sushisetin ja eläinaiheisen pakkauksen ostin kyllä Japanista tuliaisiksi...
Jotain uutta pian alkavaan kouluvuoteen olen kyllä hankkinut. Poikki menneen viivottimen tilalle uuden murkkuviivaimen Paapiilta. Tuoksu on huumaava. Viivotin vaan olikin pari senttiä liian pitkä, joten penaaliin se ei ihan kunnolla mahdu, mutta ehken sitä siellä malttaisi pitääkään, kun tekisi kuitenkin mieli nuuhkia koko ajan.
Oppilaille minulla on ihan erityinen pyyhekumi. Mielestäni mokailu ja virheet ovat hyvästä, sillä niistä usein oppii koko ryhmä. Jos oppilas kokee tehneensä oikein emämunauksen, virheen, joka aiheuttaa vaikkapa täydellisen kommunikaatiokatkoksen, niin ei muuta kuin ylpeänä hakemaan jättikumia opettajanpöydältä. Aivan varmasti tämän rituaalin myötä asia jää mieleen oikein eikä koskaan unohdu. Kuten näkyy, on kumi vielä korkkaamaton. Se kertonee siitä, etten ole ehtinyt olla töissä kovin pitkään hankittuani kumin sekä ehkä siitä, etteivät oppilaat ole soimanneet itseään niin, että ihan tätä emämunauskumia olisi tarvittu. Samapa tuo tuleekö käyttöä vai ei, pääasia että viesti menee perille ja virheille ja epävarmuudellekin on tilaa.
Joko kollegoilla on penaalit pakattuna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti