Mies sanoitti mainiosti meidän keskiviikkopäivämme. Kuin kesäloma pienoiskoossa. Kävimme katsomassa kanoja, lapsi sai hakea niiden munat, poimimme marjoja, teimme vähän pihatöitä, lämmitimme saunan ja söimme puutarhassa. Ja kuitenkin illaksi omaan kotiin nukkumaan – joku muu tekisi ne pihatyöt ja muut seuraavina päivinä. Me saatoimme vain kaapia kermat päältä ja palata leppoisaan kerrostaloelämäämme.
Eikä tarvinnut edes lähteä kauas. Kesäparatiisi avautui meille vain kuuden kilometrin päässä kotoa, alle kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta.
Ja kummasti tällainen päivä antaa energiaa kun luvassa on ikääntymistä ja pari päivää lapsivapaata (joista toinen myös miesvapaata), joka sujuu kaikenlaisia rästihommia ja kodin järjestelyä tehdessä. Siispä niiden kimppuun jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti