On se lohduttavaa, että maailmassa on monta muutakin kaupunkia, jossa koko ajan jokin on kesken. On se hienoa, että se Narinkkatorin Hiljaisuuden kappelikin näin WDC-vuodeksi valmistui, mutta eihän siitä meinannut edes mahtua ohi kulkemaan, kun ympärillä on keskeneräistä laatoitusta ja työmaa-aitoja. Tosi nättiä.
Kun olimme Legon lippulaivamyymälään sulkemisaikaan asti tuhertaneet ukkeleita laareissa olevista tarvikkeista, suuntasimme vielä tivoliin nuuhkimaan tunnelmaa ja rentoutumaan. Oli se ukkeleiden kasaaminen aikamoista hommaa, kun jotkut keskenkasvuiset siinä räpelsivät vieressä ja yrittivät viedä jo valmiilta ukkeleiltamme tarvikkeita. Aika totista puuhaa oli, hyvä ettei siinä rakennushurmiossa tullut läpsäistyä omia ukkeleitaan kokoavia tarvikevaraslapsia sormille. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavaksi ja lopulta meitä tultiin ystävällisesti pyytämään kassalle ja tosiaan – kun katsoimme ympärillemme, koko kauppa oli hiljentynyt. Kassalta käsin kävin vielä nopeasti yhdet hiukset vaihtamassa. Mutta tuli aika näköiset, me ja muutama muu. Ehkä paras tuliaisidea Tanskasta sen koiramuovikassin lisäksi!
No, arvaattekos kuka minä näistä olen?










Ei kommentteja:
Lähetä kommentti