Pientä muutostakin on näistä kuvista ehtinyt tapahtua, esimerkiksi Muija-purnukoihin on vihdoin dymotettu mitä ne sisältää – lapsen sukkia, tumppuja, huiveja ja niin edelleen. Lisäksi tavanomaista leveämpään ikkunaan on asennettu tehoton mittatilaustyönä tilattu pimennysrullaverho, joka hämärtää huonetta vain himpun verran sälekaihtimia ja tummia verhoja enemmän... Tuskin ihan heti jaksan kehitellä uutta ratkaisua, joten tällaisena on ja pysyy!
Hienon näköistä, ja loistavat värivalinnat! Uuden ja vanhan sekoittaminen on luultavasti paras tapa sisustaa kotia. :)
VastaaPoistaLaura: Kiitti! Punainen, musta ja valkoinen tulivat juurikin joistain jo olemassa olevista asioista ja niiden ympärille sitten alkoi tuo huone rakentua :) Ja kun nyt kerran sen pidemmänkin kaavan mukaan olin kirjoittanut niin laitettakoon tähän vähän laajemmin taustaa erinäisille jutuille ;) Alla oleva teksti kirjoitettu joskus maalis-huhtikuussa, lukekoon ken jaksaa :D
VastaaPoistaVaikkei lähes 60-neliöinen kaksiomme pienimmästä päästä olekaan, oli meillä pitkään tilansäästösyistä makuuhuoneessa parvi. En pitänyt sen vaaleasta puisesta pinnasta, joka erosi jo tummuneiden lundioiden sävystä, josta en siitäkään liioin pidä, mutta ei noita täällä kaupungissa niin vain maalaamaankaan ryhdytä. Tietynlaista yhdenmukaisuutta makuuhuoneessakin oli, vaikka periaatteesta ja taloudellisista syistä kalusteet olivat keräilyeriä omista, vanhempien, isovanhempien ja ties vielä kenen nurkista, Ikeastakin meillä on vain kaksi kalustetta.
Kun toinen raskaus alkoi vaikuttaa lupaavalta, hiipi mieleen aika pian kuva tikkaita kapuavasta virtahevosta ja kattoon ripustetusta kehdosta, jota voisi omasta sängystä käsin heijata. Kumpaankaan mielikuvaan en liiemmin ihastunut, joten sängyn oli mentävä vaihtoon. Olin kyllä aika innoissaan ensimmäistä kertaa hankkimassa aikuisten sänkyä nukuttuani elämäni 90-senttisessä Jungmannissa, 120-senttisessä parvessa yksin ja sitten miehen kanssa 140-senttisessä parvessa yhdessä (kera lukuisten, noin yhden ihmisen tilan vievien pehmolelujeni).
Makuuhuoneessa oli punamustavalkoraitainen matto, musta Kukkapuron pöytä punaisilla jaloilla ja muovinen punainen roskis. Niistä löytyivät värit uuteen makuuhuoneeseen, vaikka tiedossa oli heti, että parvisängyn alla sijainnut Kukkapuro piti viedä takaisin äidilleni, joka sen aikanaan löysi kympillä kierrätyskeskuksesta. Maton punaiset raidat värjäsivät valkoiset mattolaiturilla vaaleanpunaisiksi, joten alkuperäisistä väri-inspiroijista jäi makuuhuoneeseen enää vain roskis.
Makuuhuoneessa sijaitsevien lundioiden oli lähdettävä olohuoneeseen, josta taas Marimekon punasävyinen sisustustaulu muutti makuuhuoneen seinälle. Käytettyjä Muurame-lipastoja alettiin haalia huuto.netistä ja anoppilasta, ne päällystettiin punasävyisellä Metsänväki-vahakankaalla. Kirpputoreilta roudattiin punaista, valkoista ja mustaa lipastojen päälle, ystävältä tilattiin pupu. Ikeasta haettiin vaaterekki, äidiltäni takaisin opiskeluaikana ostamani niin ikään Ikean pöytälamppu, joka vasta nyt oli oikeanlainen kotiini. Laukkuteline saatiin vihdoin seinälle, samoin parisen vuotta kaapissa odottanut oravanaulakko. Maija Louekarin oranssimustavalkoiset Ystävät-verhot kaivettiin kaapista, jouluverhoiksi ostettiin käytettynä punasävyiset Kaivot.
Anoppilasta roudattiin hyllykkö yöpöydäksi, hyllyille pari Muija-kangaskoria tilpehöörin kurinpitoon. Kirjahyllystä valikoitiin värimaailmaan sopivat kirjat esille ja pehmolelulaumalle ostettiin kanta-asiakastarjouksesta iso punainen Kanto-säilytin. Valaisin löytyi entisen asuinpaikkakuntani hellarikirppikseltä muutamalla eurolla ja ripustettiin kattoon entisen ruman spottivalaisimen paikalle vain päiviä ennen lapsen syntymää.
Sikahintaiset Susanna Vennon suunnittelemat tyynynpäälliset oli saatava ja syksyllä tilasin PaaPiilta ompelupaketin silmätyynyille, jotka vihdoin pari viikkoa sitten ompelin, samalla täytin kirpparilta ostetun punavalkoisen tyynyliinan huonoksi nuhjaantuneiden tyynyjen täytteillä. Lapselle haettiin oma Milou, nyt meillä kaikilla on omamme. Punaisia, mustia ja valkoisia vaatteita ripustettiin rekille. Ja ja ja ja ja.
Niin, ja ne sängyt päiväpeitteineen tilasimme Avaroomilta. Mummuni virkkaaman päiväpeitteen värjäsin. Kirpparilta ostetun pinnasängynsuojuksen sekä kaksi litistynyttä tyynyä päällystin Hietsun kirppikseltä ostetulla punavalkoraidallisella kankaalla.
ja jatkuu:
VastaaPoistaPaljon elementtejä oli siis ennestään, suurin osa hankittiin käytettynä ja nukkumiseen haluttiin satsata. Molemmat sängyt patjoineen maksoivat muistaakseni lähemmäs kolme tonnia, mutta muista varta vasten uudistettua makuuhuonetta hankituista asioista tyyriitä olivat vain ne kaksi yhteensä yli satasen kustantanutta tyynynpäällistä sekä muistaakseni seitsemisenkymppiä maksanut sienivalaisin.
Nyt katselen makuuhuonetta tyytyväisenä, vaikka välillä mietin onko siellä jo liikaakin kaikkea. Minimaalisuus ei ole ollut tapanani, joten ehkä ihan hyvä näin. Mutta asetettakoon porttikielto uudelle – ainakin siiheksi kun jotain ihan pakollista löytyy.
Tuo virkatun peitteen värjääminen oli ihan mieletön idea! Voi olla että nappaan idean omaan käyttööni vielä joku kerta. :)
VastaaPoistaNina: Kokeile ihmeessä ja tosiaan meillä on nuo isot teollisuuskoneet tuolla jos omaan koneeseen ei mahdu ;) Yksi kaveri onkin muuten jo kokeillut samaa ja hänkin onnistui tosi hyvin eli en voi kuin lämpimästi suositella!
VastaaPoistaNäyttääpä mukavalta! Puna-musta-valkoinen on samanaikaisesti raikas ja särmikäs yhdistelmä.
VastaaPoistaIhan huikea idea värjätä virkattu peitto mustaksi, WAU!!!
VastaaPoistaHanna: Kiitos! Yhdistelmä lähti joistain jo olemassa olevista jutuista ja tykkään kyllä kovasti.
VastaaPoistaAnna: Kiitti! Se oli ainut tapa pelastaa mummuni minulle vaivoin virkkaama pissankeltainen pitsipeitto käyttöön :)