Vau vani ja uudet tava rani

Kun ei ole vielä riittämiin käyty taidenäyttelyissä, vauvateattereissä ja värikylvyssä, niin mentiin tänään vielä sirkukseen. Kateeksi käy, kun rovaniemeläiset pääsevät nauttimaan ihan viikottaisista sirkus- ja akrobatiaryhmistä vauvoille ja lapsille, vaikka yleisesti siellä kuulemma pidetään Vau vanne -esityksen sirkustaiteilijaa vähän outona ja hassuna. Ollaanko siellä todella vakavamielisiä vai eikö ymmärretä mistä klovneriassa on kyse? Varsinkin kun en jännetuppitulehdukseni takia tänään työpajassa voinut lapseni kanssa harjoitella pariakrobatiaa, olisi kiva jos täälläkin olisi säännöllisiä ryhmiä, että voisi ihan harrastaa vauvan kanssa. Kuulemma päiväunetkin syvenee ja pitenee, kun lasta kieputtelee, kääntelee ja heittelee.

 

 

Päivä oli täynnä hassuttelua, aurinkoa ja kohtaamisia – tarkoituksella ja sattumalta. Kaverit, joiden kanssa oltiin menossa yhdessä, puolituttu, joka sattui samaan esitykseen ja blogituttu metrossa. Tuttuja naamoja oli myös Marimekon tehtaanmyymälässä, taidetaan vierailla siellä turhan tiuhaan. Niin tänäänkin ystävämyynnin avajaispäivänä eikä saldo kovin pieneksi jäänyt (paitsi tilini saldo). Uusissa tasaraitatossuissa voisi mennä nukkumaan, niin ihanan pehmoiset ne on. Mutta miksi ostin edelleenkin liian pienen pipon lapselleni? Nyt meillä on kaksi ensi syksynä liian pientä myssyä ja seuraavan ystävämyynnin koittaessa on jo liian myöhäistä. No, onneksi minulta perittiin lautasliinapinkasta euro liikaa, joten on hyvä veruke palata rikospaikalle vielä huomenna.

Iltapuhteiksi on pullotettu simaa ja vielä pitäisi vääntää munkit pakkaseen. Vappu on ruoan (eli sima ja munkki) puolesta lempijuhlani. Sitä odotellessa.