Ovikello ehti kilahtaa ennen kuin pussukat olivat valmistuneet ja muovilelut kaivettu kaappien kätköistä, joten kiireessä vain lykkäsin suklaata kouraan. Tai oikeammin ensin kahteen, mutta kun oksia sainkin vain yhden, niin reiluuden nimissä palkkojakin annetaan vastineeksi vain yksi. Se onneksi oli jaettavissa, joten toivottavasti virpojat lähtivät kuitenkin ihan iloisin mielin ja uskaltavat tulla ensi vuonna uudestaan. Silloin sitten on tällaisiakin varmasti valmiina.
Tähänastiset oksat köllöttelevät parvekkeella ilta-auringossa, joka taas eilen muistutti meille paistavansa. Ihanaa! Pussukoita syntyy liukuhihnalla, vaikka puhdasta pyykkiä on lattialla vuori ja huomenna alkavan reissut tamineet pakkaamatta. Mutta kun ompelukärpänen puree, niin on pakko panna surruttaen.
Ihania pääsiäisyläripussukoita! Saitkos montakin vitsaa tänä vuonna? Minä olen vuodesta toisen varautunut pikkuvirpojiin, mutta joutunutkin syömään suklaaherkut itse, kun ketään ei olekaan eksynyt ovelle huiskuttelemaan :(
VastaaPoistaTuittu: Ei lopulta tullut kuin kaksi, mutta tosi kauniita molemmat, toinen pajua ja toinen koivua. Mäkin monta pääsiäistä vetelin palkat itse (olin vielä monesti ostanut jostain hulluilta päiviltä ison suklaasuukkolaatikon...), kun meillä on ovikoodi niin ei tänne kukaan oikein pääse. Nyt yksille annoin koodin ja toiset huiskuttelivat parvekelasiemme takana niin käytiin avaamassa ovi :)
VastaaPoistaIhanat pussukat <3
VastaaPoistaMIIU: Kiitti :)
VastaaPoista