Tulee olemaan todella haikeaa, kun noista ryppyisistä käsistä aika jättää ja kun nuo suloiset kuoppaset muuttuvat rystysiksi. Ei väliä 86 vuoden ikäerolla, yhteys syntyy siitä huolimatta – ehkä sen vuoksi. Rosoisuus on ihmeellistä ja tutkimisen arvoista, ehkäpä pieni ammentaa kosketuksesta jotain iän tuomaa viisautta ja välähdyksiä historiasta(an)?
Hieno kuva!
VastaaPoistaanki: Kiitos :) Herkät kuvattavat, ei voinut tulla kuin hyvä :)
VastaaPoistaOnpa tosiaan ihana kuva! Mekin pääsimme pääsiäisenä tapaamaan Idan isomummaa ensimmäistä kertaa. Harmillisen vähän pääsemme häntä näkemään, koska hän asuu niin kaukana. Kohtaaminen oli kuitenkin minulle erittäin tärkeä, sillä koskaan ei tiedä, milloin nähdään viimeistä kertaa. Mumma on kuitenkin myös jo kahdeksankymmenen korvilla.
VastaaPoistaMutta pääsiäisen tapaamista kelpaa vaalia syvällä muistojensa sopukoissa pitkään. Minustakin on otettu pienenä vauvana kuva isomummoni sylissä, ja kuva on minulle erittäin tärkeä edelleen, vaikka en koskaan isomummoa ehtinyt tapaamaan niin vanhana, että hänet muistaisin. Kyllä ne verisiteet sukupolvien välillä ovat vaan vahvat!
Voi miten liikuttavan ihana kuva! <3
VastaaPoistaSuski: Oma rakas mummini on kuollut jo, mutta käymme silloin tällöin hänen siskoaan tervehtimässä, ja voi kyllä ihan silmissä piristyy pienen mönkijän vierailusta :) Toiset isovanhempani ovat vasta päälle seitsemänkymmenen, heistä on toivon mukaan iloa vielä pitkään, vaikka välimatkaa parisataa kilometriä onkin. Jo edesmenneeseen mummiin kuuluva ukki onkin sitten valitettavasti sellainen sairas narsisti, että vaikka asuisikin lähempänä kuin kuudensadan kilometrin päässä, en varmaan silti mitenkään kovin mielellään menisi käymään :/ Surullista mutta totta. Itselläni oli syntyessäni 5 isoisovanhempaa elossa ja osan heistä muistan erittäinkin hyvin.
VastaaPoistaNina: Eikö :)
VastaaPoista