No, niinhän siinä sitten kävi, ettei tuo oikeankokoiseksi arvioimani haalari kovin kauan palvellutkaan. Vaikka kokomerkintä oli 80, vaikutti se kaikinpuolin sopivan pieneltä täksi talveksi. Hihoissa ja lahkeissa onkin lähemmäs 15 senttiä kasvunvaraa, mutta haaroista kinnaa, se on kohtalo kun on persjalkainen kestopeppu.
Nyt kuljetaan punaisessa villahaalarissa ja ruskeassa lämpöpussissa, eikä mikään tietenkään mätsää, tummansiniset tumput punaisilla yksityiskohdilla sentään oli laittaa. Mutta kaipa pitää turhamaisen äidin myöntyä siihen, että pääasia on lämmin paketti näillä säillä ulkonäöstä viis.
Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja meillä oli kovasti samannäköinen "luennoitsija" tänä keskiviikkona yliopistolla, mahdoitko olla sinä:)
VastaaPoistaAnonyymi: Ehheh, minähän se olin :D Toivottavasti olin edukseni ;) Jäpikkä vielä poikkeuksellisesti pulautti mekolleni vähän ennen (aiemimn ehkä kahdesti onnistunut pulauttamaan mun vaatteille) mutta ehkä se ei kauheasti haissut sinne kuulijoille asti :D
VastaaPoistaMiten hauska yhteensattuma! :) Ei haissut puklu ja mielenkiintoinen esitys oli. Hyvää keväänjatkoa sulle ja vauvalle! :)
VastaaPoistaAnonyymi: Kiva kuulla! Suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä kokemusta ja tosiaan nakkaa s-postia jos haluat päästä tutkailemaan lisää siitä vuodesta sinne opeblogin puolelle. Olisi kiva pitää se kokonaan auki koska mun mielestä on reilua jakaa materiaalia ja ideoita, siellä käytiin välillä tosi kiinnostavaa keskusteluakin, mutta alkoi jurppia kun sinne löysi nimelläni.
VastaaPoista