Iloinen jälleennäkeminen

Löysin tekstien kätköistä liudan luonnoksia, jotka ovat jääneet julkaisematta, ehkä hukkuneet postaustulviin. Tämä oli tallennettu päivälleen vuosi sitten, joten eiköhän sen ole aikakin päästä eetteriin.

Työskentelin koko opiskeluaikani eräässä helsinkiläisessä marketissa keskeisellä paikalla. Asiakaskuntaan kuuluivat myös lukuisat laitapuolenkulkijat. Monilla työkavereillani oli tapana heitä halveksia ja ilmein toisilleen ilmaista kuinka ällö kukin asiakas kulloinkin oli. Mutta ihmisiähän he siinä missä muutkin. Pitihän sitä välillä vähän hengitystä pidättää, jos kaverilta oli juuri päässyt pöksyyn, ja käyttää hansikkaita kun asiakas tarjosi hieman verellä tahriintunutta seteliä, mutta eivät nuo seikat estäneet minua olemasta ystävällinen.

Oli yksi yli muiden. Herra pitkässä harmaassa takissaan, hiuksetkin arvokkaasti harmaantuneet. Ei koskaan sanonut mitään, aika ajoin onnistuin hymynpoikasen nappaamaan. Osti usein palvelutiskin grillituotteita, kesäisin tuuttijäätelön. Maksoi pullonpalautuskuiteilla ja kolikoilla. Kuljetti tavaroitaan muovipussissa. Lempparispurguni.

Kunnes yhtäkkiä en häntä enää aikoihin nähnytkään. Huolestuin ja mietin peloissani, mitä on voinut tapahtua. Ja sitten kerran kohtasin hänet kadulla. Se tapahtui maaliskuussa 2009, seuraava lainaus edellisestä blogistani.

Eilen minulla oli yksi erityinen ilonaihe. Ja sekin liittyy vähän kevääseen. Näin lempispurguni pitkästä aikaa ja hänellä oli hieno uusi kevätmantteli yllään! Juuri pari päivää sitten vaikeroin miehelle surullisena ennen nukkumaanmenoa, etten ole nähnyt lempispurguani enää muutamiin viikkoihin ja mietin peloissani, mitä hänelle on voinut käydä.

No, eilen näin hänet vaeltamassa aurinkoisilla kaupungin kaduilla, joten ei enää huolta! Tekisi oikein mieli mennä nykäisemään hihasta ja kerrankin kysyä herran nimeä, vaikka olemme jo monesti kohdanneet, ja kutsua hänet pesulle. No, joku saattaisi pitää sitä hieman outona, etenkin mieheni joka yllättäisi vieraan miehen meiltä saunomasta samalla kun minä olen pesutuvalla pyykkäämässä spurgun vaatteita. Mutta niin kiva tämä tyyppi vain on, erilainen kuin muut, ei pissaa housuun eikä koskaan aiheuta mitään ongelmia asioidessaan (pitää vielä tarkentaa, että tarkoitan kaupassa, en vessassa asiointia ;D). Erittäin kelvollinen lajinsa edustaja!

Työn puolesta en kyseistä herraa ole enää pian kahteen vuoteen nähnyt. Mutta vuosi sitten näin hänet ikuistettuna tälle musiikkivideolle. Sitä voin katsella aina kun tulee ikävä.


Ultramariini - Sydämet from M.dulor on Vimeo.