Mitä enemmän imen tietoa Pekka Haavistosta, sitä enemmän ihmettelen kuinka joku voi olla äänestämättä häntä. Mies jo huvittuneena kutsuu minua faniksi äänestäjän tai kannattajan sijaan. Huuruspäissäni ostan lipun Haavistoa tukevaan konserttiin kysymättä mieheltäni, kurottelen sisäikkunaa auki pipopäinen lapsi kantorepussa jotta voisin tehdä valoinstallaation, vaihtelen Pekka-rintanappiani takista ja laukusta toiseen ettei se vain jäisi kotiin, kävin jo äänestämässä siltä varalta että huomenna jäisin auton alle ja mietin miten 40 vuoden kuluttua taidelukiolaset laulaisivat haavistolaislauluja.
Olen ihan Pekka-pilvessä ja suosittelen muitakin lähtemään tälle hurmokselliselle matkalle. Pekka olisi aidosti koko kansan presidentti avoimuudellaan, toisten kunnioittamisella ja eriävien mielipiteiden aidolla kuuntelulla, hän on suvaitsemattomien suvaitsija. Hän olisi hyvä Suomelle ja myös maailmalle. Joten suosittelen vertailemaan ja tutkimaan vähintään jossain määrin olennaisia asioita ja olemaan lähdekriittinen.
Yhden linkin takaa löytyvä Hannes Tiiran, sokean tietokirjailijan ja pastorin, tarina on kuitenkin jaettava myös tässä:
"Sokkee, polkee, puolsokkee!" Lasten pilkkalaulu kuuluu pihalta Helsingin Munkkivuoressa kesällä 1964. Täytän tänään yhdeksän ja ne laulavat minulle. Että pitikin ruveta riitelemään sen pojan kanssa, joka talutti minut, lähes sokean kaverin tahallaan likaojaan. Jos vain olisin tiennyt, että hän on kulman Kongo, kova jätkä gimmojenkin mielestä.
Pilkkalaulu kaikuu yhä korvissani, kun vetäydyn autotallin oven taa itkemään. Mutta hei, nyt sieltä kuuluu uusi ääni. Tunnistan kaverin Pekaksi. Naapuritalossa asuva rehtori Haaviston poika käskee laulajia lopettamaan.
"Ei se kenenkään oma vika oo, jos ei nää kunnolla" sanoo tuo Pekka.
Huutelu katkeaa kuin seinään. Kingikään ei ivaa enää. Minä kuivaan kyyneleet ja mieleen juolahtaa: Pekasta varmaan tulee vielä jotakin.
Tytön ääni oven takaa: "Pekka, sä oot pihan Pressa"
Satakunnan Kansa 25.1.2012
Hei, valoa kohti kakkosella!
Herttainen tarina! Ja niin on Pekkakin.
VastaaPoistaOlen tuntenut pakahduttavaa hyvää oloa viime päivinä. Ja toisaalta myös vastakkaistakin tunnetta jutellessani yliopistolla muutamien opiskelijoiden kanssa asiasta.. On vaikea ymmärtää, että parisuhdeasiat ovat toisille (nuorille, ajatteleville, järkeville ihmisille!!) niin iso kynnys.
Outi: Itsekin olen ollut niin hyvällä tuulella vaikka on kovasti väsyttänyt. Mutta kyllä taas yöllä löytäessäni mauttoman herjakuvan tuohon parisuhdeasiaan liittyen oikein alkoi kihistä. On todella käsittämätöntä että se voi olla niin merkittävän ratkaiseva asia joillekin. Kiinnostava tästä keväästä tulee myös toisten vaalien myötä, joissa loppujen lopuksi painitaa vähän samantyyppisten teemojen kanssa. Kirkolliskokousvaalit on heti pressavaalien perään ja sielläpä ollaan todnäk taas napit vastakkain liberaalit ja konservatiivit :/ Toivottavasti saadaan valittua hyvää uudistusmielistä porukkaa sinne, ei ne asiat muuten koskaan muutu ja mun mielestä jokaisella tulisi olla oikeus kokea olonsa hyväksytyksi ja kotoisasi kirkon piirissä, oli sitten hetero tai homo.
VastaaPoistaMä olen herännyt tähän Pekka hypetykseen vähän myöhässä, vasta nyt kun mennään jo toista kierrosta, huomaan ihan todella hurahtaneeni hänen ajatuksiinsa ja nimenomaan tuohon suvaitsuvaisuuteensa.
VastaaPoistaPakko tarrata myös hieman tuohon parisuhdeasiaan.. Minusta on ihan ok, jos joku on sitä mieltä, että ei kykene äänestämään homoa ja että kokee muutenkin asian niin, että ei oikein voi homoutta hyväksyä. MUTTA, se mikä näissä asioissa aina jaksaa suututtaa on se, että eikö nyt aikuiset ihmiset herran jestas voi pitää joitain mielipiteitään omana tietonaan tai ainakin yrittää esittää niitä asiallisesti! Mielipiteitä saa olla, mutta omilla mielipiteillään ei saa polkea muiden ihmisoikeuksia. Kyllä minullakin on joitain ihmisryhmiä kohtaan ennakkoluuloja (joita pyrin kyllä määrätietoisesti hälventämään), mutta en koe, että minun tarvitsisi noita ajatuksiani laittaa jakoon jokaisessa tuutissa, vaan mielummin pohdin niitä ihan omassa päässäni ja pienemmässä porukassa, varsinkin jos tiedän, että mielipiteeni voi jotakuta loukata.
Kuitenkin toivoisin, että kukaan ei ota äänestämisensä tai äänestämättä jättämisensä perusteeksi seksuaalista suuntautumista, se ei kuitenkaan presidentien työssä ole kovin keskeistä ;)
Katja: Niinpä, ihan kaikkea ei tosiaan tarvitse ääneen sanoa. Ja vaikka kuinka pikkupäissään (heh) ajattelisivtkin että homous on kauhistus, niin onko se oikeasti relevantti asia presidentissä. Blaah, ilmeisesti monelle on... :/
VastaaPoistanonni. nymmie itken tuon tarinan takia.
VastaaPoistamun äitikin (65v maalaismummeli) äänesti haavistoa.
Wandabe: Onpa sen äärellä muutama muukin liikuttunut. Toivottavasti maalaismummeli saa ystävänsäkin ja kylänmiehet vakuutettua :)
VastaaPoista