Barbien invaasio

Viime viikon murheet ovat lähes kajonneet. Esimiehen ja kollegoiden kanssa meillä on strategia ja ennen kuin edes ehdimme tästä puhua, ehdin eilen tehdä yhden itsestäni hyvältä tuntuneen ratkaisun. Jokaisen oppilaan kohtaaminen kahden kesken tuo toivottavasti inhimillisen työskentely-ympäristön pariksi viimeiseksi kuukaudeksi. He eivät voi paeta joukkoihinsa, kun opettaja on kohdattava kaksin. Ehkä vihdoin ymmärtävät, että minäkin olen tunteva ihminen. Kerroin, että luokka on niin iso ja minulle tulee usein paha mieli, kun joudun olemaan inhottava, äksyilevä ja huutamaan, mitä en todellakaan haluaisi olla ja tehdä. Sitten annoin oppilaalle mahdollisuuden kertoa mitä hän on kokenut ja miten omasta mielestään toiminut. Oli aika rehellistä tyttöä ja poikaa. Sain mahdollisuuden pyytää anteeksi niiltä, joihin suuttumukseni ei kohdistu ja toisaalta keskustella häiritsevien osapuolten kanssa, kuinka kaikki yhdessä voisimme muuttaa tilannetta paremmaksi ja minkä konkreettisen muutoksen he olisivat valmiit tekemään. Ensi viikolla loput oppilaat. Saatoin lähteä erittäin hyvillä mielin viettämään viikonloppua, kun lisäksi vielä eräs työsopimus- ja palkkauskuvio ratkesi minun edukseni, tulevaisuus näyttää taas valoisammalta.

Tänään olen purkanut hyvää energiaani kotona. Mies tosin varmasti on eri mieltä siitä, kuinka se energia kannattaisi kanavoida. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen. Kun makuuhuoneen kirjahyllyistä tyhjennetyt kirjat vielä lojuvat banaanilaatikoissa, on olohuoneeseen siirrettyihin hyllyköihin ehtinyt kuitenkin jo muodostua  jotain, mitä mies ei olisi oikein voinut kuvitella omaan olohuoneeseensa. Tasapuolisuuden nimissä tässä isossa tilassa on selvästi hänenkin maaperää, joten nämä pysyvät vaikka mikä olisi:

Olipa ihana saada nämä makuuhuoneen uumenista kunnolla esille! Ja voi kuinka monta kymmentä jäi vielä ilman arvoistaan paikkaa, niin laatikoissaan olevia keräilynukkeja kuin lapsuudestani erittäin hyväkuntoisina säilyneitä leikittyjä nukkeja sekä upeita vintagevaatteita 60-luvulta. Enempää julisteitakaan en uskaltanut ripustaa.

Mutta tässä on nyt pahimpaan nälkääni.

Ja varoituksen sanana: jos harkitset yhteistä kotia Barbie-keräilijän kanssa niin tähän on sitten totuttava ;)