Kahdeksan vuoden tauon jälkeen näin yläasteaikaisen ystäväni. Meitä on erottanut yli kaksituhatta kilometriä, jotka aina välillä ovat kavenneet, mutta vasta nyt saimme sovittua tärskyt! Niinpä junailin perjantaina puoliväliin Keravalle, paikkaan, jossa tuttua on lähinnä asemarakennus niin sisältä kuin ulkoa. Nyt jalkauduin ensimmäistä kertaa kauemmas, jopa muutamansadan metrin päähän Kulmakonditoriaan.
Ja teiniaikaisten itse otettujen kaverikuvien sarjaan saimme pari lisäotosta, niin pärstäkertoimista kuin keskivartalosta, ystävän vatsanseudulla kun on tapahtunut kiinnostavaa kasvua.
Halatessa tuntui vatsa välissä. Mutta joidenkin ihmisten kanssa vuodet välissä eivät tunnu missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti