Hymy ei hyytynyt vaikka oli vain hetkeä aiemmin tehnyt kotipihalla bambit liukkaalla jäällä, lunta tuprutti ja kameran asetukset olivat keturallaan. Eikä hymy hyytynyt loppuillastakaan, vaikka piti sanoa siskolle sayonara.
Ei minusta ainakaan olisi ketään pidättelemään, välillä pitää lähteä. Joskus jäädäkseenkin, mutta tärkeä ja rakas voi olla, vaikkei joka päivä näkisi ja olisi tekemisissä. Kun kävimme Saksassa asuessamme hakemassa lähileipomosta viimeiset Kartoffelbrötchenit ennen paluutamme Suomeen ja hyvästelimme leipurit, kysyivät he olimmeko palaamissa vanhempiemme luokse. Ajatus vanhempien luokse palaamisesta 24-vuotiaana tuntui 17-vuotiaana pois kotoa muuttaneesta itsenäisestä suomalaisesta nuoresta aikuisesta kovin kummalliselta ja mietimmekin, jos pariskunta tarkoitti paluuta vanhempiemme maahan, samaan kaupunkiin tai jotain hieman laajempaa.
Mutta taisivat tarkoittaa juuri sitä, mitä kysyivät. Järkyttyivät, kun kerroin muuttaneeni heidän luotaan jo vuosia sitten. Ja vaikka Suomessa naapurikaupungeissa asummekin, emme usein näe, pidämme yhteyttä netitse ja soittelemme vaihtelevasti. Ajattelivat, ettemme välitä, kysyivät eikö perhe ole meille tärkeä.
Ikäisemme saksalaiset ravasivat viikonloppuisin vanhempiensa luona elleivät sitten asuneet vielä kotona. Laajempia maiden välisiä kulttuurieroja vai vain erilaisia perhekulttuureja? Voin olla vaikka tuhansien kilometrien päässä perheenjäsenistäni ja silti koen heidät valtavan läheisiksi. Olisi surullista, jos toisella olisi merkitystä vain säännöllisten kohtaamisten ja vähäisten välissä sijaitsevien kilometrien myötä.
Joten siskorakas, hyvää matkaa ja pitkä lämmin halaus siiheksi kun jälleen kohdataan! Unelma odottaa toteuttajaansa eikä mikään matka ole liian pitkä kuljettavaksi sen eteen.
Totta joka sana, siis yhteydenpidosta ja unelmien toteuttamisesta. Ja taitaa olla niistä saksalaisistakin ;)
VastaaPoistaMinne päin Japania siskosi muutti? Ja saako udella syytä?
Uusi Aamu: Kyllä, sellaisia ne saksalaiset tosiaan vähän on ;) Kun asuttiin siellä muutama vuosi sitten niin 25-vuotias opetusharjoittelija koulussa jossa olin töissä asui vielä vanhempiensa luona ja kertoi miten näppärää on kun äitikin on opettaja eli pääsee aikaisin kotiin ja ruoka on valmiina :D
VastaaPoistaSisko lähtee opiskelemaan, ensin sitä japania jotta voi hakea opiskelemaan jotain alansa tutkintoa. Ts. aluksi pariksi vuodeksi mutta vähän veikkaan että lähtee jäädäkseen. Tarkempaa sijaintia en ilman siskon lupaa uskalla kertoa mutta satojen kilometrien päässä tuhoalueista.