Kurasaappaat

Vuosi sitten kevät tuli yhtä nopeasti kuin talvi lähti. Ei yhtään märkää maassa eikä taivaalla. Mistä tuollaisia keväitä voisi tilata lisää? Nyt tuntuu ensinnäkin olevan vaikea päättää onko talvi vai kevät ja sekös on inhottavaa pyöräilijälle, joka vuoropäivin ajaa kohmuraisella jäällä ja sitten taas pehmeässä sohjossa, joinain päivinä valtavissa lätäköissä. Ja talvisaappaatkin ovat sen näköiset. No, nimestäänkin johtuen lähtivät huollon jälkeen huilimaan, päätin että se sellainen talvi on nyt ohi. Kai ne on kurahousut taas vedettävä työmatkalla jalkaan, kun rapa roiskuu.

Kurakin on tietenkin suhteellista, kun vertaa minkälaisen mutavellin tsunami jättää jälkeensä. Pari päivää on mennyt jännittäessä. Uutisia lukiessani vain itken. Ihmisten kohtaloita. Sitä, kuinka jotkut pahat vieläkin kannattavat ydinvoimaa. Miten rujon maailman luomme jälkeläisillemme. Maanjäristyksiä ei kai voi ehkäistä, mutta on paljon asioita, joihin voi vaikuttaa.

Kahden viikon päästä siskoni muuttaa Japaniin. Hän ei tunnu olevan moksiskaan. Me muut olemme huolesta soikeina, vaikka uusi kotikaupunki aivan toisella laidalla turmapaikkoihin nähden sijaitseekin. Ei voi kai kuin rukoilla, että sisko olisi suojassa. Keväästä joka tapauksessa tulee jännittävämpi kuin aikoihin. On vaikea palauttaa kuuden vuoden takaisia aurinkoisia näkymiä ja kirsikankukkia mieleensä, kun ajatuksissa pyörii lähinnä valtavat vesimassat, tupruttava ydinvoimala ja tuhoutuneet rakennukset ja ihmiselämät. Toivon, että Japanilla tulee olemaan siskooni vastaisuudessakin se hyvä vaikutus, joka sillä tähänkin asti on ollut.