Napapiirin sankarit

Eilen illalla oli yöunet taattu. Rauhallisen aamiaisen jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja kun liedellä oli lämmitetty niin kaakao kuin vaahtomuovinen istuinalustakin (ensimmäistä suosittelen muillekin, jälkimmäistä en), suuntasimme Luukkiin.

Kolme tuntia samoilimme upeissa maisemissa kauniissa luonnossa. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin, kun olimme tuulelta suojassa. Välillä pysähdyimme tekemään lumienkeleitä tai syömään eväitä ja ennen paluuta vielä paistoimme tulella makkaroita ja karjalanpiirakoita.

Kotimatkalla hain varatut leffaliput alla näkyvässä asussa (joskin untuvainen taukotakki oli siinä vaiheessa jo pakattuna reppuun). Kyllähän tuolla kelpaisi varmaankin jo Landelooksiin päästä. Kotona sauna lämpimäksi ja sosekeitto tulemaan. Saunan ja syömisen jälkeen olin jo aivan valmis sänkyyn, mutta vielä oli luvassa elokuvakäynti kaverin kanssa. Päätin vielä reippailla ja kävelin kotoa elokuvateatteriin.

Illalla kotona olo oli kuin Napapiirin sankarilla, paljon ehti tapahtua lyhyessä ajassa vaikkei toki yhtä paljon kuin tikipoksia hakemaan lähteneillä kavereilla. Leffa oli muuten ihan mahtava absurdiudessaan ja päättömissä käänteissään. Eihän kukaan nyt oikeasti pelkät kalsarit ja saunatakki päällä selviäsi hengissä lumeen hautautuneena, mutta elokuvissa kaikki on mahdollista.

Suosittelen lämpimästi niin elokuvaa kuin talvisessa metsässä samoilemista!