sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Mainio viikonloppu

Tänä viikonloppuna tapahtui paljon. Ja hyvin spontaanisti. Jotkut asiat puolen tunnin, jotkut jopa vuorokauden varoitusajalla. Silti velvollisuudetkin tuli hoidettua. Tärkein niistä viimeisten virkahakemusten täyttäminen. Nyt olen noin sadan kollegan kanssa odottamassa melkein parinkymmenen työpaikan haastattelukutsua. Sekin tuntuisi jo lottovoitolta. Ihan siitä itse virasta ei kai viitsi vielä tässä vaiheessa haaveilla.

Perhekokomme muuttui tiistaina hieman ylättäen kolmesta viiteen, kun hain pari suloista palleroista piristyttämään Dr. Albania. Pari päivää sujuikin ihan ongelmitta, kunnes Dr. Albanin kuherruskuukausi ilmeisesti loppui, kun pienet vintiöt olivatkin tulleet jäädäkseen. Leikit muuttuivat niin rajuiksi, että suljimme vanhan herran kuljetuskoppiin eristykseen. Niinpä perjantaina tunnin varoitusajalla lähdin hakemaan eräältä myyjältä pientä terraariota ensihätiin, juomapullo tuli kaupan päälle.


Lauantaina shoppailin kylämme rautakaupassa ja nikkarointiapuun sain äitini sekä ihan yliopistotason koulutusta puukäsityöhön saaneen äidin kummitytön, jonka akateeminen sahaustaito pääsi heti käyttöön ;) Minäkin pääsin vähän sahaamaan mutta lähinnä käsittelin hiomapaperia sekä vasaraa ja nauloja. Pikkuhiljaa alkoi muotoutua totutusverkko, jonka avulla pojat toivottavasti muutaman viikon päästä voivat elää sopuisasti yhdessä. Tänään hakkasin systeemiin viimeiset naulat – ja naapuri porasi, aivan kuten eilenkin paukuttamisen jälkeen. On se mukava nikkaroida kerrostaloasunnossa, kun palautetta saa välittömästi!


Äitini tuli ruokakaupan kautta ja teki sapuskat, ilmoitti tästä siis edellispäivänä. Ja sopivasti kummityttönsä oli tulossa hakemaan meiltä itselleen mattoa ja sai samalla sapuskaa sekä autokyydin matolle.

Minä sitten illaksi kiirehdin teatteriin, jonne isotädilläni oli ylimääräinen lippu yhden seuralaisen sairastuttua. Idioottikin tuli kuvioihin vasta edellispäivänä. On tämä työssäkäyvän elämä mukavaa, kun on joutilasta vapaa-aikaa, jota täyttää spontaanisti.

Tänään lähdin kälyn kanssa aurinkoiselle kävelylle puolen tunnin varoitusajalla ja lenkin lopussa tulleen puhelun perusteella olimme vielä illalla menossa anopin kanssa syömään, tämäkin täysin ennalta suunnittelematta. Nyt on vatsa täynnä herkullista ruokaa!

Ja niin kuin totesin, tuli ne virkahakemuksetkin jossain välissä täytettyä. Jos huomenna väsyttää töissä niin se on ihan positiivista väsymystä!


Niin, ja tässä siis uudet vauvamme Helmut Lotti ja Luciano Pavarotti. En valitettavasti tästä ensimmäisenä päivänä otetusta kuvasta osaa nimetä kumpi on kumpi. Kiitos Dr. Albanin kovien otteiden kykenemme nyt erottamaan poitsut toisistaan taistelujälkiensä perusteella... Vauvat pääsevät lähiaikoina varmasti tarkempaankin syyniin!

4 kommenttia:

  1. Ehkä poitsuilla on vaan musiikillisia erimielisyyksiä? Aika eri genrejä kun kuitenkin edustavat.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi: Se voi myös olla mahdollista. Välillä miettiikin olisiko sittenkin pitänyt nimetä pojat Dj Boboksi ja Captain Jackiksi, tai antaa yhteisnimi 2 Unlimited kun ei niitä meinaa erottaa toisistaan ;D

    VastaaPoista
  3. Onnea uusista perheenjäsenistä! :) Tollaset spontaanit ja täynnä toimintaa olevat viikonloput ovat välillä tosi kivoja ja tuovat piristystä arkeen erilaisuutensa vuoksi. Välillä on tietysti kiva viettää ihan löhöviikonloppuakin pelkästään kotona.

    VastaaPoista
  4. Janita&Nana: Kiitos, pitäiskin laittaa niistä lisää kuvia. Kaikki energia on mennyt tuohon puolien vaihteluun ja panikointiin siitä suostuuko pojat elämään kavereina.

    Löhöviikonloputkin on kyllä niin tarpeen ja tuntuu että niitä tarvitsee useammin, mutta jotenkin jo ihan vain se tieto, että voi tehdä jotain spontaania jos sellaista ilmaantuu, on ihana. En todellakaan kaipaa takaisin viikonlopun kassavuoroihin ja tenttiinlukuihin yms. ;)

    VastaaPoista