Taas toivotus hyvän joulun

Tänä vuonna joulua vietetään kaupungissa, mutta kävimme nauttimassa Fiskarsista hieman etukäteen. Joulumarkkinat, seimet ja muut jäivät välistä, kun keskityimme lähinnä syömiseen, nukkumiseen ja leikkipuistoulkoiluun. Sää oli surkea, mutta kuusi loi tunnelmaa senkin edestä ja kävipä kuitenkin pukkiparivaljakkokin ilostuttamassa. Ei varmaan enää huomenna tule lahjaa, joka voittaisi lapsen saaman kierrätetyn puisen paloauton.

Kaunista joulua itse kullekin joka kolkkaan!

Viikko sitten sunnuntaina

Lapsi heräsi ihan tavalliseen aikaan, siinä puoli kuuden jälkeen. Ensin koomaamista, kun lapsi hörppii maidot kainalossa pötkötellen ja sen jälkeen mies nousi seuraksi. Itse sain nukkua yli kahdeksaan. Puoli yhdeksän jälkeen lapsi kaipaa taas kainaloon ja nukahtaa pienen maitotujauksen jälkeen – kääntää kylkeään ja uinuu käteni päällä välillä pyörien. Tällaista ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. Olipa ihanaa saada nukkua toisen vieressä ilman että se on kirjaimellisesti itsessä kiinni.

Ennen kymmentä heräsimme varsin virkeinä, valmiit skippaamaan päiväunet. Mikä mahdollisuuksien tulva vyörähti yllemme! Kohdetta ei kuitenkaan ollut vaikea arpoa, sillä jo vuoden päivät auki ollut Lasten kaupunki Sederholmin talossa oli yhä katsastamatta. Aukioloajat eivät ole suosineet kotona päiväunensa nukkuvien lapsien perheitä, joten vierailu lasten omaan museoon on ollut kovin hankala järjestää. Lasten kaupungin päälle kävimme vielä laulamassa kauneimmat joululaulut siinä naapurissa, Tuomiokirkossa, lapsille ja perheille räätälöidysti. Väsymys ja siihen liittyvä kitinäkin iskivät vasta kotona. Tällaisiako ne päivät sitten joskus ovat, kun päiväunet ovat historiaa ja voi tehdä kaikenlaista ilman suuria rajoituksia?

Valoa kohti

Tavaraa rönsyilevässä sekaisessa kodissa, jossa asuu nopeakäänteinen parivuotias, ei ihan hirveästi tule mieleen laittaa kynttilöitä palamaan. Tänään kuitenkin perhepäikkäreiden jälkeen myöhäistä lounasta syödessämme ja valon vähetessä päätin kaivaa Kastehelmeni kaapista ja sytyttää niihin tuikut. Jo olemassa oleva kokoelma sai täydennystä Hakaniemen Sokoksen loppuunmyynnistä. Raanukin pitkän kesäloman jälkeen valtasi ruokapöydän pinta-alan ja ikkunoissa on kyntteliköt. Päädyinpä myös tukemaan yhden koulumme luokan leirikouluprojektia tilaamalla kuusen kotiinkuljetuksella ja vieläpä varsin edullisesti. Kahden kuusettoman joulun jälkeen on ihanaa saada taas kuusentuoksua kotiin. Joskin miehen suostumiselle ehtona oli, että kuusi muuttaa parvekkeelle ja että minä siivoan sen rojuvaraston ennen sitä. Viikko aikaa yhdellä kädellä hyytävän kylmällä parvekkeella suorittaa erinäisiä toimenpiteitä. Eiköhän se tästä.

Tämä pitkä viikonloppu tuli todella tarpeeseen, erityisesti tällainen ylimääräinen arkipyhä, jonka pyhitin pyjamassa lojumiseen ja olemiseen. Huomenna ehtii taas hössöttää.

Dagen efter

Tässä viisi vuotta ja yhden päivän vanha vaimo. Eilen illallinen Aito-ravintolassa Töölössä, leffa ja perinteinen snägäripotretti ja tänään pitkien yöunien jälkeen kaupungin paras brunssi Sandrossa. Vihkipäivämme jälkeisenä aamuna talsimme hervottomassa lumimyräkässä Fredan kodistamme saman kadun toisessa päässä sijaitsevaan Krullaan brunssille. Tänään oli kuivaa ja aurinko paistoi. Marraskuu oli aikanaan aika riski valinta vihkiajankohdaksi, mutta saimme kauniin kirpakan päivän ja ensilumen. Sen jälkeen on välillä ollut synkkää ja märkää, välillä valkoista, toisinaan tällaista kuivaa ja jopa aurinkoa.

Mitä tulee tuohon tyhjään hihaan miehen kainalossa. Olkapääni murtui neljä viikkoa sitten, kun kaaduin pyörällä äärimmäisen surkeissa olosuhteissa ja monen sattuman summana. Pari viikkoa makasin kotona sairaslomalla ja sitten lähdin käsi kantositeessä roikkuen töihin. Kantositeestä pääsin eroon tällä viikolla, mutta vielä menee viikkoja, että käsi tulee kuntoon. Aikomalleni tankotanssikurssille ei kuulemma ole asiaa ennen kuin ensi kesän jälkeen. Pyöräillä saan helmimaaliskuussa. Kaksi doulausta meni sivu suun tänä syksynä. Tammikuun lopussa, kun seuraavalla synnyttäjälläni on laskettu aika, pitäisi minusta olla siinäkin hommassa apua.

Monta asiaa meni uusiksi, mutta kalleimpani eli kyydissä istunut kaksivuotias selvisi säikähdyksellä ja kipuaa edelleenkin innokkaana laatikon kyytiin. Ja kuinka ihanasti hänkin on ymmärtänyt, että äitiä kätee jastuu, enkä aina voi auttaa tai vaikka riehua niin kuin hän toivoisi

Mainiota marraskuun loppua!

Palkintohylly

Loistava idea, paska toteutus.

Pari vuotta sitten joulun alla olin ihanaisen Elinan kutsumana pienissä pikkujouluissa Antti Asplundin liikkeessä. Koruja oli aseteltu valkoiseksi maalattuihin palkintopokaaleihin. Heti syttyi lamppu päässä. Ei ne sysirumat mutta hieman koomiset ja pikkiriikkisen myös tunnearvokkaat pikkupokaalit niin iso murheenkryyni olekaan kuin olin ajatellut.

Ja nyt parin vuoden jälkeen vihdoin tuumasta toimeen. Spraymaalia sain lainaan naapurista jo kesällä ja tuossa pari viikkoa sitten vihdoin vuorasin parvekkeen lattian sanomalehdillä ja aloin suihkia. Tuolla parvekkeella ne pari viikkoa hengasivat ja maalinkin jo palautin. Ei olisi kannattanut, toinen kierros olisi ollut tarpeen... Vähän jäi paljaaksi muutamat kohdat ja niiden sijaan sitten parvekelasissa onkin pieni ja nätti talvinen kestolumisade, kun ei tosiaan tullut mieleen suojata kuin lattia... Mutta ei siinä mitään, on ne nyt kuitenkin rutkasti hienommat kuin alkuperäisessä kuosissaan. Pienempi heltisi Vuoden kyläkoira -kilpailussa kolmannesta sijasta vuonna 1996 ja isompi on edesmenneen heposeni pysti samaiselta vuodelta. Onpahan nuo rakkaat eläimetkin esillä ja muistissa. Eikä nuo pienet virheet nyt niin kauhean kauas näy...

Pikku hiljaa alkavat nuo kirjahyllytkin saada sisälmyyksinsä näitä viimeisiä silauksia että voi jossain vaiheessa esitellä kokonaisuuden. Katsellaan, milloin taas saisi tauon muusta elämästä :)