perjantai 26. joulukuuta 2014

Viimeisiä viedään

Taas parin muualla vietetyn joulun jälkeen rauhoitumme pyhiksi Fiskarsiin. Syksy on ollut uuvuttava ja lähestyvän muuton vuoksi ainut keino rentoutua ja olla aivan jouten oli vaihtaa osoitetta muutamaksi päiväksi. Tehtävä onnistuneesti suoritettu ja nyt jaksaa kotonakin touhuta tehokkaasti loppuloman ajan.










Suloisia viimeisiä päiviä tänä vuonna ja kaikkea hyvää ensi vuodelle!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Mättähällä

Niinhän siinä kävi, että elokuu jäi hiljaiseksi kuukaudeksi ja näin kuluvan kuun lähestyessä loppuaan oli pakko tehdä korjausliike edes syyskuun osalta.



Kaikenlaista kuuluu ja perästä kuuluu. Nimim. vastoin kaikkia ennakkotietoja oikeuden soviteltuun ansiosidonnaiseen päivärahaan menettänyt työtön sivutoiminen yrittäjä. Sopii kuitenkin toivoa, että töitäkin siunaantuisi ennen kuin valitukseni ehtii käsiteltäväksi asti. Yrityksen pyörittäminen ei tuo leipää pöytään, kun ensimmäisen vuoden ajan kulut ovat todennäköisesti kolminkertaiset tuloihin nähden, ja satunnaisilla sijaisuuksilla ei vielä tulevaa asuntolainaa maksella. Pitäkäähän siis peukkuja, että yhdeksän kuukautta jatkunut työnhaku pian tuottaisi tulosta! Lapsikin jo lohdutti, että menee sen työn luo ja sitten äiti saa sen. Pitäisikö ottaa haastatteluun mukaan pieni onnentuoja? :)

Perheen yhteinen eväsretki metsään tuli tänään todella tarpeeseen. Vaikka työsaralla vähän pyllylleen menisikin, niin mulla on kuitenkin ne tärkeimmät.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kolmekymmentä

Niin mukavasti sujui sekä se virallinen päivä reilu viikko sitten että viikonlopun yhteissynttärit miehen kanssa, että ei kai tässä kummoiseen kolmenkympin kriisiin ole ollut hirveästi aikaa ja energiaa, ainakaan enää synttäreiden jälkeen. Spagaati meni kylmiltään ja vaikka se kertyneitä makkaroita vähän kompensoikin, on seuraavan vuoden tavoite näin aineenvaihdunnan heikentyessä luopua sokerista. Ai että maistuikin Ahvenanmaan pannari taivaalliselta tämän tietäen ;)









Kuvat, joissa ei ole vieraita tunnistettavissa, olivat aika vähissä, mutta selväksi käy ainakin se, miten haastavaa on pelata pitkästä aikaa jotain aikuisten lautapeliä kohta kolmevuotiaan kanssa.

Juhlapäivä Fiskarsissa oli kaunis ja ikimuistoinen. Vaihtelevasti viipyviä vieraita, paikallisen paakarin leipää, pulahduksia linnunmaitoon, pistäytymisiä paikalliseen panimoon, ajatonta aikaa.

Ei mulla näin 30-vuotiaana ole läheskään kaikkea mitä joskus kuvittelin, että olisi, mutta paljon on, tähän hetkeen riittävästi. Ainakin vähän notkeutta, tässä se tavoitespagaati. Ja uutena tavoitteena selvästikin lisätä selän notkeutta.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kolikko ja kuminauha


Tukholman tuliaisena Arkitekturmuseetin Cykel-näyttelystä tarroja, joita ollaan koko perheen voimin liimailtu pyöriin. Olkoon tämä oma kannanottoni ja tukeni Tahdon-kampanjalle.



Kesäsääret ovat kuvissa vain bonus, tarkoitus oli esitellä lähinnä tuota huikeaa innovaatiota Penny in your pants. Ei enää jalat kiemuralla ajelua tai legginsejä vain ajosiveyden säilyttämiseksi. Viisisenttisen asettelu ja poistaminen tosin on sitten kaikkea muuta kuin siveän näköistä puuhaa, siihen päälle jos vielä julkisella paikalla kuvaa alapäätään. Mutta toimii!


Penny In Yo Pants from Johanna Holtan on Vimeo.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Aarteita etsimässä

Toukokuun alussa tein tyttökerholaisteni kanssa aarrekartat. Oli tarkoitus vain olla läsnä, mutta päädyin lopulta väkertämään omaani. Siinä missä kutosluokkalaiset liimailivat kartongille lähinnä kuvia, leikkelin minä osuvia sanoja ja sanapareja muutamien kuvien kaveriksi. Nyt siivoilin tietokoneen takana olevaa kasaa, johon tämäkin oli hautautunut. Hauska katsoa näin puolentoista kuukauden jälkeen. Muutama asia onkin jo toteutunut, kuten hetki aikaa lukea ja hieronta, joitakin on toteutumassa lähiaikoina kuten heinäkuussa pidettävät yhteiskolmikymppiset eli toivottavasti hyvät juhlat sekä syyskuussa alkava opiskelu. Uuden kodinkin tiedetään valmistuvan lähes naapuriin heti alkuvuodesta. Paljosta ei kuitenkaan ole vielä tietoakaan. Pitääpä silmäillä tätä syksyllä ja katsoa missä silloin mennään. Aarrekartan haaveilla kun on yleensä tapana toteutua.


Toukokuussa tiesin yhden toiveen toteutuvan nyt kesän aikana. Uusi polkupyörä. Vanha pyöräni oli äitini vanha, aika raihnainen jo ja kollegan mukaan työmatkapyöräksi ihmeen rämä. Hyvin sillä kuitenkin olen tullut toimeen enkä oikein tiennyt mitä sitten tilalle haluaisin. Pyörää ei enää suostuttu huoltamaan syksyllä, mutta kuulemma sillä olisi ihan turvallista ajaa vielä. No, huhtikuun lopussa vaihteet menivät rikki, tietenkin jumahtivat raskaimmalle niistä kaikista kolmesta vaihteesta, joten en suostunut enää tällä mäkisellä alueella polkemaan. Kuljettuani pari viikkoa laatikkopyörällä töissä ja saatuani parikymppiä vanhasta pyöränretkusta sain ulkomailla asuvan siskoni pyörän lainaan. Mies alkoi linkkailla erilaisia pyöriä ja aloin oikeasti innostua... Voisinko tosiaan saada ihan uuden pyörän? Kun sisko ilmoitti saapuvansa Suomeen heinäkuussa ja tarvitsevansa pyöräänsä juuri kun olemme lähdössä pyörämatkalle Ahvenanmaalle, tuli kiire. Olin saanut fiksaation kauniista luumunvioletista pyörästä, jonka mies oli linkannut, mutta kävikin ilmi, että kyseessä oli vuoden 2010 väri, jota ei olisi saatavilla enää mistään. Vieläkään ei ole pettymys täysin selätetty, mutta kaunis on tämä vaaleanturkoosikin. Ihana pyörä! Minun omani! Ja mikä kihelmöivä onni oli eilen ensimmäisellä ajolla!


Huomenna tarakkaostoksille, jotta saan pyörälaukut kiinnitettyä. Tosin vaikka olin kuvitellut violettimustien laukkujen käyvän sävyiltään ihan hyvin tähän turkoosiin, niin kyllähän tämä kaunotar kaipaisi kaverikseen jotain hieman hempeää. Sain puolet tästä pyörästä mieheltäni synttärilahjaksi, joten ehkä ostan itse itselleni lahjaksi uudet laukut, kun vain osaisi valita...

Ja sopii toivoa, että Ahvenanmaan reissuun mennessä tulisi se oikea kesäkin, tämä pyörähän huutaa kaverikseen hulmuavia kukkamekkoja pyöräilytrikoiden päälle!

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappumobiilin matkassa




Vappupäivän ohjelma oli loppujen lopuksi aika helppo suunnitella. Vettä alkaa sataa iltapäivällä. Selvä, lähdetään liikenteeseen siis aamupäivällä. Joskin hieman myöhemmin kuin olimme ajatelleet, sillä lapsi kuudelta herättyään nukahtikin vielä uudestaan tunnin päästä ja heräsimme puoli kymmeneltä. Oijoi, kuukauden päässä koittava kesäloma alkoi jotenkin kutkuttaa todella paljon!

Somistimme pyörät serpentiinillä ja ilmapalloilla (muuttokuorman kevennystä samalla!) ja lähdimme vappukierrokselle Tokoinrannan, Hakaniemen ja Pohjoisrannan kautta Kaivarin rantaan jätskille ja baanaa pitkin kotiinpäin. Jäätelötehtaan isot annokset saivat meidät hytisemään entisestään, ja kotiin päästyämme saikin hyvällä omallatunnolla löllötellä sisällä ja pestä neljä jättikoneellista pyykkiä.

Huominen päivä on tehty maaliskuussa sisään, mikä on kiva, sillä lähden viikonlopuksi pois ja silti saan viettää perheen kanssa vapaapäiviä. Reilu vuosi sitten ei tuntunut missään lähteä viikonlopuksi pois doulakoulutukseen toiseen kaupunkiin, mutta nyt lapsen lähestyessä jo kolmea ikävuotta olen aika surkeana ja haikeana. Silloin vietin kaiket päivät lapsen kanssa, joten viikonloppu pois kotoa oli ihanaa vaihtelua. Nyt käyn töissä ja puuhastelen vaikka mitä muuta, joten lasta on ihan arkenakin usein ikävä. Onneksi on skype ja isovanhempienikin luona vihdoinkin tietokone ja nettiyhteys. Ja aion kaiken rehkinnän lomassa ottaa ilon irti pitkistä yöunista!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Iloista pääsiäistä!



Muuttoon on vielä reilut yhdeksän kuukautta, mutta karsittavaa piisaa. Avattua rairuohosiemenpussia en tottavie halua muuttolaatikoihin pakata, joten pari kesää yrttikasvatteluja odottanut multasäkki auki ja siemeniä kylvämään. Sitten koko homman unohtaminen ja tipujen istuttaminen ylipitkään ruohoon. Onneksi tuli nuokin tipuset jokunen vuosi sitten Tiimarin alesta ostettua, mistäs moisia nyt kun kyseinen pulju meni konkkaan? Höyhenistä ja muista koristeista ei ainakaan ole pulaa. Olen niitä vuosien varrella irroitellut virpomaoksista ja vein kaikki kertyneen koristeet naapuruston askarteluiltapäivään. Ihanaa, ettei niitäkään tarvitse muuttaa uuteen kotiin. Vaan poissa ollessani oli käynyt muutama virpoja muhkean oksan kanssa ja nytkös niitä taas on sama määrä. Mutta pois ei tietenkään raaski käyttökelpoista materiaalia heittää.

Suklaamunia on mussutettu. On se vain niin ihmeellistä, miten aina kerran vuodessa munasta kuoriutuu uusi elämä. Kuolema on voitettu. Ikuinen aurinko on ylösnoussut!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Vähemmän on enemmän

Ei tunnu lainkaan siltä, että vuorokaudesta olisi viime yön myötä kadonnut yksi tunti. Tai ainakaan, että olisi menettänyt sen yöunissa. En muista koska olisin viimeksi nukkunut 8,5 tuntia lapsen läsnäollessa. Vuorokauden mittainen nettipaussi kevään herättämässä Fiskarsissa toi mukanaan runsaasti ulkoilua, päivän lehden perinpohjaisen lukemisen – ja ehdinpä avata ihan kirjankin, hyvää ruokaa ja taivaallisen paljon unta. Torstaiaamusta lähtien laskettelureissussa ollut mieskin palaa jo huomenna kotiin. Tämä viikonloppu olisi voinut kulua myös kotona lyöden päätä seinään.









Kilometrin matka kylille meni leppoisasti polkien ja sorsien äärelle välillä pysähtyen. Paluumatkan hyytymisiä varten oli lokakuussa murtunut olkapääni onneksi jo siinä kunnossa, että sain nakattua lapsen selkääni, mikä ilahdutti meitä molempia eikä pelkästään matkan sujuvuuden vuoksi. Lapsi oli kyytiä ehdotettuani aivan innoissaan ja selkään päästyään vain hihkui onnellisena. Ja olihan se ihana saada kuljettaa mokomaa niin lähellä kuunnellen samalla kommentointia ympäröivästä luonnosta aivan korvan juurella ja saaden helliä taputuksia päähän. Kaikki 2,5-vuotiaan kapinatkin jaksaa paremmin, kun on näitäkin hetkiä.

Nyt kun katson kelloa, ei taida huomenna olla odotettavissa ihan yhtä levännyt olo kuin tänään, mutta josko sitä kuitenkin käpertyisi kirjan kanssa sänkyyn. Tuleeko uni yhden, kahden vai kolmen lauseen jälkeen?

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Se on vain järjestelykysymys

Mies männäviikolla pyysi, jos voitaisiin lapsen kanssa vähän järjestellä kotona. Hän olisi varmaan halunnut tyhjäksi kaikki roinalla valloittamani tasot ja väliköt ja lattian rojuista. Mutta me vaihdettiinkin makuuhuoneen järjestystä, vaikka olin ajatellut, ettei niin raskaita rakenteita viitsi siirrellä alle vuosi ennen muuttoa.


Lapsi on kuitenkin hoitoringin meillä ollessa nukkunut päiväuniaan sängynaluslaatikossa ja haluaa nykyään nukkua siellä yönsäkin. Auki vedettynä laatikko oli vaatekaappini edessä ja kyllästyin pukeutumaan päivästä toiseen samoihin vaatteisiin, jos en ollut riittävän ajoissa edellispäivänä muistanut penkoa kaapista päällepantavaa.

 

Syksyllä murtunut olkapää on jo aika toimintakykyinen, mutta kieltämättä ruhtinaallisesti painavan sängyn siirtely 2,5-vuotiaan avustuksella oli ehkä olkapääparalle liikaa. Selvittiin hommasta kuitenkin, kesken ei voinut leikkiä jättää.


Lapsen sänky siirrettiin pikkusohvaksi olohuoneeseen ja nähtäväksi jää, miten se hoitoviikkoina saadaan sommitelluksi makuuhuoneeseemme toista päiväunia nukkuvaa lasta varten. Hoitoviikkoja ei kuitenkaan taida enää olla kuin kolme jäljellä koko keväänä, joten emmeköhän me selviä.
 

Tuonne laatikkoon se sitten iltaisin käpertyy noin kuuden kirjan ja kahdenkymmenen pehmolelun kanssa. Nyt vain odotellaan, että hoitoviikot ovat ohi ja pinnasänky pääsee ehkä jonnekin lainaan viemästä meiltä tilaa.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kevään eka



Pyörällä on jo potkuteltu useampana päivänä, mutta kevään ekat jätskit syötiin tänään ulkona. Lupailivat takatalvea, joten piti tarttua hetkeen. Aurinkolasitkin pitäisi kaivaa kaapista, että näkisi eteensä töistä kotiin polkiessa. Valo virvoittaa ihanasti ja ulkoilu uuvuttaa sopivasti. Mutta varmaan kuitenkin ihan syystä tänään kolmasluokkalainen kysyi olenko väsynyt kun silmäni näyttävät "tolta". :D

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Pikaloma

Naistenpäivän aamuseitsemän junaan ei ollut ongelmia nousta. Siitä piti huolen lapsi, joka herää arkena ja viikonloppuisin aina ennen herätyskelloa. Onneksi unia saattoi jatkaa matkalla Turkuun. Kävelymatka asemalle sujui räntäsateessa. Kun havahduin kuorsaukseeni kesken matkan, paistoi ulkona aurinko ja pellot vilisivät silmissä. Olo oli kuin ulkomailla. Kummasti pieni päiväreissu kotimaassa voi virkistää mieltä ja antaa totaalisen irtioton arjesta – vaikka reissusta palaisikin vähintään yhtä väsyneenä kuin sinne on lähtenytkin.

Räntämeno jatkui vielä, kun nousin Turussa junasta ja sitä kesti koko aamupäivän. Mutta sinnikkäästi oppaani Turun Tildan kanssa kiertelimme kaupungilla päätyen lopulta Aulan erinomaiselle jazzbrunssille. Tällainen tapaaminen sai taas laskeskelemaan blogivuosia... Noin kuukausi sitten tuli kuusi vuotta kuluneeksi ensimmäisestä kenelle tahansa tarkoitetusta blogista. Sitä ennen reilu vuosi oli kulunut ulkomaan elosta lähinnä perheelle ja kavereille kuulumisia kirjoitellen. Vuodet vierivät. Siitä, kun olin Tildalle Helsingin oppaana tulee kesällä kuluneeksi jo viisi vuotta. Ehkä siitä syystä aika ei lauantainakaan meinannut riittää, vaan juttu jatkukoon seuraavalla kerralla, joka ei toivon mukaan ole viiden vuoden kuluttua ;)



Iltapäivä kului synnytystarinoiden parissa. Tarinateatteri on terminä ollut hyvinkin tuttu, mutta vasta nyt ensi kertaa pääsin kokemaan, millaisia tarinateatterin keinot ovat – ja miten mainiosti ne sopivat synnytysten jakamiseen tuoden aivan uudenlaisia tulkintoja ja näkökulmia itse kullekin. Ennen iltakahdeksan junaa ehdin vielä vierailla kahden tutun luona. Kupittaan hiljaiselta asemalaiturilta sai nousta hilpeään seuraan, joka olisi saattanut ärsyttääkin, ellei olisi ollut niin väsynyt että vähät välitti ympärillä tapahtuvista asioista.

Viimeistään lauantaina Turussa tuntui, että kevät todella on aivan käsin kosketeltavissa. Työmatkojen pyöräilyasustusta saanee jo hieman keventää ja vappumunkeistakin voinee jo alkaa haaveilla?

Aurinkoa itse kunkin viikkoon!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Valoa ennen valkoista






Lux Helsinki toi meille kuun alussa valoa, kun lumi vielä viipyi matkallaan. Pyöräilykiellostani johtuen istuin lapsen kanssa laatikkoon ja mies tarjosi meille kyydin Töölönlahden rantaa keskustaan ja Pohjoisrantaa kotiinpäin, siinä välissä muutamia valoinstallaatioita. Iltainen kaupunki lootasta oli mainio kokemus. Omassa kotikaupungissaankin voi saada uusia kuvakulmia tuttuihin paikkoihin. Pohjoisranta taisi olla huumaava kokemus myös laivoja bonganneelle kaksivuotiaalle. Pepun alla lämmitti onnellisen uuraislaislampaan talja.