Kolmekymmentä

Niin mukavasti sujui sekä se virallinen päivä reilu viikko sitten että viikonlopun yhteissynttärit miehen kanssa, että ei kai tässä kummoiseen kolmenkympin kriisiin ole ollut hirveästi aikaa ja energiaa, ainakaan enää synttäreiden jälkeen. Spagaati meni kylmiltään ja vaikka se kertyneitä makkaroita vähän kompensoikin, on seuraavan vuoden tavoite näin aineenvaihdunnan heikentyessä luopua sokerista. Ai että maistuikin Ahvenanmaan pannari taivaalliselta tämän tietäen ;)

Kuvat, joissa ei ole vieraita tunnistettavissa, olivat aika vähissä, mutta selväksi käy ainakin se, miten haastavaa on pelata pitkästä aikaa jotain aikuisten lautapeliä kohta kolmevuotiaan kanssa.

Juhlapäivä Fiskarsissa oli kaunis ja ikimuistoinen. Vaihtelevasti viipyviä vieraita, paikallisen paakarin leipää, pulahduksia linnunmaitoon, pistäytymisiä paikalliseen panimoon, ajatonta aikaa.

Ei mulla näin 30-vuotiaana ole läheskään kaikkea mitä joskus kuvittelin, että olisi, mutta paljon on, tähän hetkeen riittävästi. Ainakin vähän notkeutta, tässä se tavoitespagaati. Ja uutena tavoitteena selvästikin lisätä selän notkeutta.