Kööpenhamina

Edellisen kerran Kööpenhaminassa edessäni matkasi ylimääräinen lasti. Tällä kertaa tuo lasti kulki näppärästi selkäpuolella, kantorepussa tai pyöränistuimessa. Kuormapyörääkin päästiin testaamaan, mutta talvi yllätti Kööpenhaminan ja pyörän vaihteet jäätyivät. Sen verran ehdittiin kuitenkin testata, ettei kuormapyöräkuume ainakaan laantunut. Kööpenhamina on kyllä ihan ykköskaupunki pyöräilyyn. Täällä saa ympäri vuoden pyöräillessään aina vähän puolustautua liikenteessä, mutta Kööpenhaminassa pyöräilijät ovat ihan tasa-arvoisia peltilehmien kanssa.

Siitä on aikaa, kun on edellisen kerran ollut jouluaikaan reissussa. Lentolakon puitteissa on ylipäätään tullut matkustettua ulkomaille erittäin vähän viimeisen kolmen vuoden aikana. Tällainen kaupunkiloma oli kiva piristys tähän syksyyn. Alun perin emme olleet aikoneet olla Kööpenhaminassa kuin päivän, mutta erinäisten sattumusten kautta viivyimmekin kolme yötä, eikä haittaa yhtään!

Loftimme ikkunasta katsoimme toisena matkapäivänä, kuinka lumi oli satanut yöllä ja paikalliset (lukuisat) lapsiperheet olivat pulkkien kanssa ulkona jo aamukahdeksalta. Naapurusto myös pystytti ensimmäisen adventin kunniaksi pihalle ison valaistun kuusen. Modernista arkkitehtuurista huolimatta paikasta huokui hyvin kylämäinen yhteisöllisyys.

Tässäpä kuvakavalkadi kolmelta päivältä.

Vähän päälle yksivuotiaan sormiruokailijan kanssa hyviä ruokapaikkoja olivat Riz Raz, Laundromat ja eräs pieni italialainen ravintola kadulla, jonka nimeä en enää muista. Fjaelledparkissa oli paljon erilaisia leikkipuistoja, niistä paras Tårnlegeplads eli tornipuisto. Ja kulkeminen oli tosiaan helpointa pyörällä, lapsi joko istuimessa tai kuormapyörän kyydissä. Jo muutama vuosi sitten mies vihjaisi, että jos muutettaisiin tanskaan. Muistan istuneeni saunanlauteella ja miettiväni että missä voisin aloittaa kielikurssin. Onhan se ajatus edelleen ihan kutkuttava...