Viimeiset minuutit

Menin pari päivää sitten suostumaan miehen ehdotukseen ryhtyä herkkulakkoon huomisesta alkaen jouluun asti. Kummasti sitten vähän ennen Alepan sulkemisaikaa alkoi tehdä mieli herkkuja. Reissukassit tyhjennetty pyykkikoriin ja jostain kumman syystä muita vaatteita ei ollut lojumassa lattioilla, joten vetäisin ylleni parhaan kirppislöydön aikoihin, mekon jota en ollut ehtinyt lykätä vaatekaappiini ennen kuin lapsi meni nukkumaan (sänkynsä on vaatekaappini edessä). Perusmeininki lähteä lähikauppaan sunnuntai-iltana vähän ennen yhtätoista Marimekon juhlavassa Pisaroi-mekossa. Mätsäsi muuten täydellisesti punaisen ostoskorin kanssa.

Ainoastaan juhlaherkuttelu sallitaan, joten nyt on kai sitten syy juhlia kaikenlaisia turhiakin asioita, eikö? Mutta eiköhän tämä yhteinen sopimus tuo vihdoin vähän rotia imetyksen aikaansaamaan herkutteluun, jota ilman olisin ehkä voinut pudottaakin muutaman kilon päästäkseni normaalipainon puolelle. Raskauskilothan lähtivät viikossa parissa, mutta pelko imetyskiloista on ollut koko ajan päällä, joskin onneksi turha. Pelko imetyshampaista osoittautui valitettavan aiheelliseksi ja olisi voinut kuvitella, että muutaman rei´iän poraaminen pari kuukautta sitten olisi saanut sormet pysymään karkkipussin ulkopuolella. Ajattelin kai voivani huijata itseäni syömällä purkkaa joka välissä.

Mutta nyt siis hampaat ja kilot kuriin, ensimmäinen siksi että kerran menetetyt hampaat on iäti menetetyt ja jälkimmäinen vaikka siksi, että tuo mekko istuisi jatkossakin, ehkä jopa vielä vähän paremmin.