Istuin tänään viisi tuntia Dallapénpuistossa myymässä roipetta Kallion puistokirppiksellä. Kohtuullisen hyvin kävi kauppa ja näin paljon tuttuja. Muutama entinen oppilaanikin käveli myyntipisteeni ohi. Kun tervehdin vähän piilosta lippani alta, sain valloittavat hymyt siskoksilta, joita molempia opetin. Olivat juuri ohi mennessään katsoneet ihanaa tarjontaani. Kehotin rohkeasti penkomaan, jos jotain sattuisi löytymään.
"Ehkä löytyisi jotain tulevaisuuden varalle."
Vaihdettiin vielä muutama sana ja lähtivät eteenpäin. Ostamatta mitään.
Vasta jälkikäteen ehdin alkaa analysoida mitä se tulevaisuuden varalle oikein tarkoitti. Kokonsa puolesta kummallekin tytölle olisi mahtunut ainakin osa vaatteistani, ei siis ollut kyse siitä että pitäisi laihtua tai lihoa minun mittoihini. Ehkä kaappinsa olivat jo täynnä kaikenlaista ja miettivät aikaa, jolloin vanhat vaatteet ovat kuluneet aivan puhki.
Tai sitten nämä itseäni kymmenisen vuotta nuoremmat naisenalut ajattelivat, että tuollaisia vaatteita käytetään sitten vasta lähempänä kolmeakymmentä. Olin tosin myymässä vaatteita noin kymmenen edellisvuoden ajalta, siis myös ajalta lähellä heidän ikäänsä.
Nyt pudottivat neidit meikäläisen kyllä pahan kerran maankamaralle. Eivätkö vaatteeni olekaan nuorekkaita ja tyylikkäitä? Ovatko ne ikälopun, lähes kolmikymppisen vaatteita? Vai olisiko vain todella noloa pukeutua entisen opettajan entisiin vaatteisiin?
Itse naureskelen monesti noin nelikymppisille naisille, jotka ovat selvästi jämähtäneet nuoruutensa tyyliin 80-luvulle. Ehkä tämä on se vaihe, jossa alkaa jumittaa. Ja itsestä täysin normaaleilta, tyylikkäiltä ja jopa ajattomilta tuntuvat vaatteet ovatkin jonkun mielestä karseeta ajankuvaa viimeistään muutaman vuoden kuluttua.
Yritän lohduttautua edes sillä, että onhan tämänhetkinen tyylini kuitenkin rutkasti parempi kuin kellään 80-luvulla... Ja lapsiltani ei kysytä mielipidettä viidentoista vuoden kuluttua! Todennäköisesti osaavat ilmaista sen kysymättäkin.
Hauska postaus! :D Olet kyllä mainio kirjoittaja.
VastaaPoistaMitäköhän tarkoittivat tuolla kommentilla.. Hmm.. Olen ehkä (?) sinun ja entisten oppilaittesi välistä ikää (23) ja minusta sinulla on kiva tyyli! Mitä, jos he ajattelivat äitiyttäsi ja että myisit siihen liittyviä vaatteita ja kokivat lastenhankinnan olevan vasta joskus tulevaisuudessa?
Kristiina: Kiitos kivasta kommentista! :) Totta, tuota en tullut ajatelleeksi, ja vielä se, että oli aika paljon lastenvaatteitakin myynnissä vaikka ne olivat ostajista katsottuna kauempana ja parhaiten esillä oli nimen omaan naistenvaatteet. Saattoivat kuitenkin juuri niihin luoda silmäyksen ja ajattelivat että vasta hamassa tulevaisuudessa. Vieressä istuneen Mintun vauvanvaatteita katseli joku arviolta 13-vuotiaskin että ooh miten söpö, tän mä ostaisin mun vauvalle. Eivät vielä raaskineet. Muistan kyllä itsellänikin tuollaisen vaiheen, kun vauvanvaatteet oli etäisesti ihanaa ja söpöä. :D
VastaaPoistaOlipa omassakin elämässä ajankohtainen kirjoitus. Olen kärrännyt kirpparille tulevan muuton tieltä oman vaatekaappini sisältöä ja miettinyt, kuinka tyyli onkaan työelämän myötä muuttunut. Erilaisten "teinimäisten" printtipaitojen ja lyhythelmaisten trikoopaitojen sijaan kaaappi on täyttynyt tunikoista, pitkähelmaisemmista paidoista, raidoista ja hillityistä kuvioista. Alaosien tyyli (farkkuja ja hameita) on pysynyt samana, mutta yläosien tyyli on kyllä muuttunut täysin. Toisaalta tämä on helpottavaa, on kivaa kun on löytänyt sen oman "aikuisen" tyylin. En tiedä johtuuko tämä oman tyylin muuttuminen myös siitä, että on töissä kiva pukeutumisella erottua oppilaista, vaikka kait minut tokaluokkalaisesta muustakin kuin vaatetuksesta erottaa :) Vaatehankintojakin tekee paljon vähemmän ja harkitummin, kun tietää, millaisia vaatteita oikeasti pitää (eli Nanson mekkoja ja jotain kivoja neuletakkeja ja farkkupäivinä farkut ja joku pehmoinen paita.)
VastaaPoistaMii: Itselläni vielä tosi moni myymistäni vaatteista menisi vielä hyvin nykyiseenkin tyyliin, mutta olen jotenkin tämän viimeisen vuoden aikana oppinut tunnistamaan mitkä on ne vaatekappaleet, jotka spontaanisti hakeutuu päälleni, missä voi lähteä huolettomasti mutta kuitenkin huoliteltuna. Osittain tietenkin vaikuttanut missä vaatteissa voi imettää, mutta ylipäätään ensimmäistä kertaa koskaan olen kyennyt erittäin rankalla kädellä karsimaan ja olemaan tiukka. Monia vaatteita tulee ikävä, mutta onneksi on kuvia ja muistoja niistä :) Ja sitten kyllä myynnissä paljon sellaistakin, jota ei ikinä enää vetäisi päällensä ja sellaista, jonka on hetken mielijohteesta ostanut, esim. silloin tyyliblogiaikana tuli tehtyä paljonkin sellaista ja vaikka paljon sai myytyä pois niin että sai omat takaisin niin karvaan opetuksen on kyllä saanut siitä tunteesta että koko ajan pitäs olla jotain esiteltävää... Onneksi ne ajat on mennyttä ja läksyt luettu ;D
VastaaPoistaMutta kyllä väkisinkin työelämä, lapsensaanti ym. isommat elämänmuutokset tekevät jotain myös ihmisen tyylille, oli se sitten totaalista muutosta tai karsimista tai jotain muuta.
Ja heh, 2000-luvun alussa oli vielä niin lyhyitä t-paitoja ja toppeja, ei ollut valinnanvaraa. Niitä on kyllä vaikea myydä eteenpäinkään kun ei kukaan sellasia pidä :D
En todellakaan voi ymmärtää, miten olen pitänyt niin lyhythelmaisia paitoja, kuin 2000-luvun alkupuolella olen pitänyt. Mietin ihan oikeasti, että ko.paidat menevät kyllä ennemmin lapsille kuin aikuisille. Tosin myös oma kroppa on "lössähtänyt" sen verran, ettei tuollaisia tee mieli pukea päälle, vaikka vielä päälle menisivätkin.
VastaaPoistaOlen huomannut myös, että en enää huoli materiaaliltaan ihan mitä vain päälleni. Esimerkiksi hiostavat elastaania sisältävät t-paidat lähtevät helposti kiertoon miellyttävämpien materiaalien tieltä.
Rankalla kädellä lähtee myös karsintaan mekkokaappi, jossa on ihan liikaa mekkoja, joita en käytä. Olen oppinut, että vaikka jonkun ihan kivan vaatteen saisi kuinka halvalla, ei sitä kannata ostaa,kun käyttöä ei kuitenkaan tule. Ostaa mielummin vaan niitä tosi ihania vaikka normaalihinnalla :) Silloin kun niin selkeää omaa tyyliä ei ollut, tuli vaatteita osteltua välillä aika holtittomastikin ja nyt sitten perkaan sitä sumaa. Täälläkin on läksyt luettu ja tuntuu tosi helpottavalta, kun ne harvat heräteostoksetkin tulevat varmasti käyttöön.
Mii: Joo itse kans usein oon miettinyt miten on voinut pitää sellaisia. Onneksi nää pidemmät on nyt olleet muodissa pidempään. Ja siis aivan sama sinänsä mikä on muodissa tai ei, kunhan on saatavilla :D
VastaaPoistaEn myöskään enää yritä löytää itselleni sopivia ja imartelevia farkkuja, kun en kuitenkaan niitä käyttäisi...
Sinulle on ajankohtainen haaste blogissani!
VastaaPoistaSuski: Ehdinkin jo bongata sen blogistasi ennen kuin tulin tsekkaamaan kommentit ja rahatkin lähti jo ;D
VastaaPoista