Sen lisäksi, että kuva todistaa minulla olevan oikeasti paksut reidet (piilotan ne vaan aina ihanien mekkojeni ja hameiden alle), kertoo se tehokkaasta ajankäytöstä. Syötän lasta, puran rumaa leikkimattoa tuunattavaksi ja katselen nettiohjelmia (kuvanottohetkellä pyörimässä muistaakseni Glee).
Kun päivää pystyy edes jossain määrin ennakoimaan, on mahdollistua suoriutua kaikenlaisista askareista ja silloinkin kun suureellisempaa ei viitsi edes yrittää löytyy aina pienempiä puuhia, vähintäänkin ohjelmia netistä, jos ei muuta jaksa.
Männäviikolla olimme poikkeuksellisen paljon liikenteessä. Lapsi syö kerrallaan tunnista kolmeen, joten ei ehkä tarvitse perustella ihmeemmin miksi emme ole herkästi piipahtaneet missään – jos uni keskeytyy, niin piipahduksen sijaan olemme pitkään jumissa.
Aapelin kohdunulkoisen elämän kaksikuutautistaivalta juhlistimme kuitenkin poikkeuksellisen pitkällä pyrähdyksellä ja ensi kertaa julkisella imettämisellä – tasan siellä, missä hänelle sattui iskemään nälkä. Minua ei tippaakaan haittaa, jos joku näkee minun imettävän, mutta en mielelläni halua parkkeerata jonnekin epämääräiseen paikkaan tuntikausiksi syöttämään lasta ilman hommaa helpottavaa tyynyä.
Noudimme kaupungin mukavimmasta taloyhtiöstä halvalla huutamani leikkimaton ja paluumatkalla oli tarkoitus piipahtaa Marimekon tehtaanmyymälässä hakemassa mattoon uusi mieluisampi päällinen. Onneksi en päivittäisessä elämässäni ole bussikyydistä riippuvainen. Rahaa säästääkseni lähdin liikenteeseen vaunujen kanssa ja niinhän siinä kävi, että parikin linjuria ajoi ohi kyydissään maksimimäärä itähelsinkiläismammoja rattaineen. Onneksemme sää oli kaunis ja jatkoimme Herttoniemen suuntaan jääden aina jollekin seuraavista pysäkeistä odottamaan seuraavaa bussia. Viimein Marimekolle päästyämme iski tietenkin nälkä ja siinä sitten heti sisäänkäynnin luona puupenkillä lapsi syliin ja tissi suuhun. Pienen tankkauksen jälkeen ehdin hoitaa asiani, minkä jälkeen siirryimme vastaanottotilan nojatuoleille ruokailemaan. Lapsi sai paljon positiivista huomiota niin marimyyjiltä kuin tiloihin pelmahtaneelta japsilaumalta – myös tissitellessään.
Ei perinteinen maratooni, mutta osoitus minulle, että pienikin tankkaus kannattaa ja riittää edes joksikin aikaa, jolloin on pienempi kynnys lähteä huitelemaan minne vain ja milloin vain. Lähes viisikiloista on myös huomattavasti helpompi imettää sylissä pidellessä kuin kolmikiloista rääpälettä.
Nyt on aika aloittaa iltamaratooni ja laittaa viikon rästiohjelmia pyörimään. Jos maananta-illan Huippis ja joku Salkkari-jakso on vielä loppuviikosta katsomatta, voi olla tyytyväinen, sillä silloin on ollut oikeaakin elämää ;)
Hauska action kuva! Meillä syöttäminen on vielä sen verran hankalaa ja meidän pieni sellainen kiemurtelija, et täytyy välillä pitää kaksin käsin kiinni. Mut onneksi on lukuisat sarjat viihdykkeenä. Varsinkin nyt kun pieni syö melkein yhteen putkeen aamulla kolme tuntia ja illalla about neljä. Välillä pitää leikittää ja pieni nukkuu sylissä kymmenisen minuuttia kerrallaan. Onneksi tämäkin vaihe on ohimenevää.
VastaaPoistaKun Onni oli pienempi niin meillä syötöt kesti ihan tolkuttoman kauan ja siksi ei tullut kauheasti poistuttua vauvan kanssa juuri minnekään kaupoille, vaan liikuttiin näissä tutuissa ympyröissä. Nyt kun homma on jo nopeampaa niin pojasta on kuoriutunut sellainen pöllö, että imettäminen muualla kuin pimeässä makkarissa on käytännössä mahdotonta :D Että saas nyt nähdä milloin seuraavan kerran lähdetään ostoksille tai muuta, viimeksi Pop:in imetysnurkkauskin oli liian virikkeellinen :D
VastaaPoista:D Minä olen alkanut kaivata jotakin projektia Tiitiäisen päiväuniajoiksi. Sellaista, minkä voi aloittaa samantein ja lopettaa yhtä nopeasti. Käsityöt voisivat sopia, mutta en ole ikinä ollut käsityöihminen...
VastaaPoistaKylläpäs pikku-herra syö pitkään kerrallaan! Meillä menon päällä imetyksiä helpottaa se, että ne kestävät usein vain 10-20 min (arvio). Imetystyyny on ollut paljon käytössä, mutta imetystukityynynä vain pari kertaa :D
Martta: Heh, kiitti. Tuo tyyny auttaa kyllä paljon, vaikka nyt alkaa olla kokoa jo niin ettei uskalla aina olla pitämättä kiinni. Mutta usein vielä pystyy puuhaan muuta. Ja täälläkin pyörii nyt leffa kun on taas syöpöttelysessio käynnissä... Onhan tää välillä aika puuduttavaa mutta tosiaan, ohimenevää.
VastaaPoistaKatja: Katsotaan milloin tämä alkaa häiriintymään syödessään ympäristöstä. Ostin juutri muutaman vaatteisiini sopivan harson niin että voi sit laittaa toisen syömään sellaisen alle kodin ulkopuolella että saa ruokarauhan. Mutta nyt ei vielä tuosta pelkoa, toistaiseksi kiinnostaa vain se tissi.
Tuittu: Nythän voisi olla hyvä aika opetella jokin uusi tekniikka tai elvyttää koulussa opittua :) Mä olen ollut tosi laiska vuosikaudet ja nyt on kiva kun voi taas pitkästä aikaa tehdä. Ompelukoneen hurinassakin tämä nukkuu liinassa tyytyväisenä.
Ruokailuja on määrällisesti vain 3-4 krt päivässä ja nyt pari viikkoa A on yölläkin herännyt, joskus useamminkin, mikä on aika rankkaa kun totuttiin nukkuun läpi yön ;) Yhden session aikana ehditään odotella myös yhdet jos toisetkin röyhdyt ja välillä käydä lavuaarilla/vaihtamassa vaippa ja sit taas jatketaan. Mutta sen verran kasvua oli edellispunnauksesta että ei ihme jos syö niin pitkään ;)
Hih, mikään ei saa paremmin aivoja narikkaan kuin salkkarit tai glee :D Ja tosiaan, voi olla tyytyväinen, et on ollut muutakin elämää, kun jaksoja on jäänyt väliin.
VastaaPoistaMiten muuten sen avaroomin päiväpeitteen saapuminen kesti niin kauan, onko niillä aina niin pitkät toimitusajat? Meillä mies haluaisi jopa mua enemmän sellaisen päiväpeitteen, olisi kuulemma niin kätevä. Ja onhan se.
wikke: Mulla on pitkä listoja sarjoja joita katson ja yleensä kaikki jaksot tulee nähtyä vaikka sitten viiveellä, koska välillä tulee niitä viiden tunnin ruokintasessioita iltaisin kun kaipaa viihdykettä ;D
VastaaPoistaNiillä pitäs kai olla muutaman viikon toimitusaika. Meidän sänkykin tuli vasta heinäkuussa (ois ollut jo aiemmin valmis mutta oltiin reissussa) joten ihan heti ei sitä tarvittukaan ja heinäkuun oli vissii tehdas kiinni. Sitten siinä vaan kesti ja kesti ja lopulta soittivat että oli käynyt niin että joku kangastilaus olikin jäänyt odottamaan eikä siis ollut materiaalia josta valmistaa. Toivottavasti työntekijämäärä kasvaa kun kauppakin käy. Sitä haluaisi tukea kotimaista pienyritystä ja tietty iloitsee kun menee hyvin mutta ei se ihan näin paljon saisi vaikuttaa. Saatiin hyvitykseksi pinnasänkyynkn päiväpeite :) Ja kyllä odotus sitten palkittiinkin, vain kerran on jäänyt sänky petaamatta ja oisko se silloinkin iltapäivästä vielä sujahtanut kiinni. Ja jopa vauvansänky ollaan pedattu :D Ne vaan on niin nätit ja helpot että näkee sen pienen vaivan. Suosittelen siis kaikesta huolimatta!