Kotiutumispäivän jälkeen olen käynyt ulkona muistini mukaan kuusi kertaa. Kuusi äärimmäisen virkistävää kertaa. Säät ovat suosineet ja mikä hurmaava vapaudentunne onkaan tullut, kun auringosta on voinut nauttia ulkona eikä vain haikailla sen perään imetystuolilta. Olemme käyneet apteekissa, pari kertaa kirjastossa, neuvolassa, kauppahallissa ja ruokakaupassa tekemässä valtavat ostokset. Koko perheen vaunureissujen lisäksi olemme käyneet kerran naapuritalossa vauvakylässä, sinne Aapeli matkasi isiä vasten kantoliinassa.
Tänään pääsin yksin kävelylle. Kävin kirjastossa ja vein paketin postiin. Puin päälleni mekon, jonka kanssa imettäminen ei onnistuisi. Olo oli kevyt. Mutta outo. Ennen lähtöä pyörin väkkäränä ja ulos päästyäni toikkaroin kahteen suuntaan ennen kuin valitsin lopullisen reittini. Puuttuiko jotain?
Nyt olen puolestaan yksin kotona, lapsi lähti käymään kirjastossa. Tankkasin välittömästi ja sitten päätin istahtaa hetkeksi isolle koneelle ja naputella jotain pitkästä aikaa kaksin käsin, hyvässä työskentelyasennossa. Hetkeksihän tämä jääkin. Juuri saamani tiedon mukaan ovat jo matkalla kotiin, tissihälytys annettu. Mutta ehkä hieman on jo tullut ikäväkin...
(Tänään piti jo pukea kaulahuivia. Yllä olevat kuvat ovat kahden viikon takaa.)
Toikkarointi on ihan tuttua :D Aina jos olin yksin liikkeellä olisin halunnut kertoa jokaiselle vastaantulijalle, että mä oon hei äiti! Jotenkin oli (ja on tietty vieläkin) niin special olo..
VastaaPoista:) tutulta kuulostaa Outin kommentti... äitinä sitä ollaan liikenteessä yksinäänkin! Mageet vaunut olet löytänyt!
VastaaPoistaMuistan sen vieläkin hirveän hyvin, kun ekan kerran kotiutumisen jälkeen lähdin yksin kauppaan. Koko maailma oli muuttunut, oli ihan epätodellinen olo.
VastaaPoista..Ja todellakin, hienot vaunut ootte löytäneet!
Itsekin teki mieli vastaantulijoille sanoa että mä oon hei oikeesti synnyttänyt vähän aikaa sitten, oikeeesti mulla on lapsi, oikeesti mä oon äiti!
VastaaPoistaVaunut on huuto.net-ostos, vanhat Fischerit!
Vihdoin ja viimein ehdin ja muistan tulla tänne onnittelemaan ihanista perheuutisista! Onnea, onnea, onnea!
VastaaPoistaHassua, että tästä tekstistä eniten samaistuin tuohon mainintaan mekosta, jossa ei tarvitse pystyä imettämään :D Nyt, kun olen jo yli 9kk imettänyt pientä Nuppuani, alan ihan toden teolla arvostaa hetkiä jolloin saan pukeutua pohtimatta vaatteideni imetyskelpoisuutta. :)
Kaikkea hyvää ja ihania hetkiä vauvan kanssa - ne menevät nopeasti, joten nauti oikein antaumuksella!
Laura: Kiitos :) Olen täällä jo ensimmäiset itkut itkenyt siitä että pieni kasvaa ;) Vaikka se vasta alkaa täyttää 50/56-kokoisia vaatteita, aika hoikkeli kun on.
VastaaPoistaOlin torstaina ja perjantaina katsomassa esityksiä ja tuli ihan runsaudenpula valita mitä pukee päällensä :D Ostin huutiksesta nyt yhden pitkähihaisen imetyspaidan, mutta muuten ne imetysmekotkin löytyy jo vanhastaan, samoin kuin odotusvermeet, trikoota kun suosin ;)